sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Töitä, jalkapalloa ja ystäviä

Hellurei. Täällä on aika vyörynyt eteenpäin lähinnä töiden merkeissä. Flunssa antaa viimeinkin periksi joten sosiaalinen elämäkin alkoi :D Kuvat puhukoon puolestaan;

Vapaapäivänä kävin taas Cikcillissä suomalaisen ystävän luona. Asuin viime vuonna samassa talossa, jotenkin ikävä noita maisemia! Sen sijaan tuota mäkeä ei ole :D

PERUS vapaapäivän ilma. Heti kun pääsin altaalle niin pilvet ilmestyi loppupäiväksi. Onneks tässä on aikaa kerätä tuota väriä pintaan.


Juomaa jos jonkinlaista ;)

Täällä on jotkut pyöräilykisat (en oikeesti tajua näistäkään mitään), tänään oli kadut kiinni ja työpaikan edessä jos jonkinlaista hälinää ja tarjolla muun muassa ilmaista köfteä, jäätelöä ja suklaata. Ne pelasti siltä, että turisteja ei tänään hirveästi näkynyt :D ilmeisesti huomennakin on tiet kiinni osan päivästä, joten toivottavasti huomennakin on ilmaista muonaa tarjolla. Ja milloin mä oikein saan ilmapallon?? Lastenpäivänäkin kateellisena katsoin kaikkia iloisia sieluja palloineen :D

Tänään töiden jälkeen kävin parin kaverin kanssa katsomassa Fenerbahcen ottelun loppuun, vaikka jalkapallo(kaan) ei mua hirveästi kiinnosta. Voitto kuitenkin tuli, ja siitä oli lähdettävä kylille riehumaan. Ihan tajuton meno ja mekkala :D hauskaa oli, juhlat tuntuu metelistä päätellen jatkuvan koko yön mutta mun piti jo tulla hengähtämään. 

Hieman on ollut tässä stressiä erääseen asiaan liittyen, mutta en vielä puhu siitä täällä ennen kuin saan asiaan jonkun selvyyden. Kyllä se tästä!
Ensi viikosta tulee mukava, vaikka työpäivät piteneekin (kuulemma nyt alkaa varsinainen kausi), sillä muutama kaveri on tulossa Suomesta. Ihana nähdä <3 


En oikein tiedä saako lukijat edes tällaisista postauksista mitään irti :D en vain oikein tiedä mistä kirjoittaa, jos haluatte jostain tietystä aiheesta postausta niin laittakaa kommenttia! Pahoittelut tynkätekstistä. 

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Uuteen arkeen totuttelua

Täällä on päästy arjen syrjään kiinni ja huomenna tuleekin jo viikko tänne tulemisesta. Jotenkin tuntuu pidemmältä ajalta, en tiedä miksi :D tulin tiistaina kipeäksi, en tosin koko talvena ollut että oli kai se jo aikakin... Kiva jutella asiakkaille kun kuulostaa joltain narisevalta mummopyörältä. Onneksi lääkkeitä saa reseptivapaana ja lähes ilmaiseksi apteekista. Alkaa olla jo paremman puolella!

Maanantaina aloitin työt ja toistaiseksi mennyt ihan hyvin. Paljon on tietysti opeteltavaa ja aloitettava lähes nollasta, kun ihan uutta hommaa mulle kuitenkin. Onneksi tunnen osan työkavereista jo vuosien takaa ja uusiinkin tutustui helposti. Fiilis on hyvä!

Lämmintä on päivisin varmaan +25 paikkeilla auringossa, mutta illalla saa olla farkku-/nahkatakkia päällä. Jotkut turistit painelee tosin iltaisinkin sortseissa, mutta hyvä jos ei palele :D yöllä pitää nukkua kahden peiton kanssa, mutta pitää nyt "nauttia" tästä, kohta kun ei saa kuumuudelta edes unta.



Maisemaa työpisteeltä ja aurinkoa <3 tänään oli ensimmäinen päivä kun satoi vettä.

Tää mun flunssa on vähän vaikuttanut sosiaaliseen elämään, koska pitkän työpäivän jälkeen kun heittää antibiootit naamaan niin meinaa olla taju pois. Muutamia kavereita oon kuitenkin nähnyt, ja huomenna on ensimmäisen vapaapäivän myötän tarkoitus nähdä useampaakin ja illalla juhlistaa synttäreitä muun muassa työpaikan porukalla. 



Yks harvoista asioista mistä en tykkää on tää kostee ilma, siis tää tukka ei pysy viittä minuuttiakaan suorassa :D sama mitä aineita tähän läträä vai läträäkö ollenkaan, ulos kun astuu tää on jo räjähtänyt käsiin. Nyt kuitenkin kestää pitää vielä auki, kesäkuun aikaan ei oo enää toivookan vaan tää pehko on ponnaril koko ajan...

On mulla luonnollisesti mennyt hermotkin pariin otteeseen :D esimerkiksi puhelimen rekisteröinti oli taas sellaista hommaa että ei naurattanut. Eikä muuten vaikuttanut MITÄÄN se että on kansalainen, vaikka toisin olis voinut luulla. Its the system sanoo kaikki. 
Veronumeron saaminen oli vielä helppoa, vaikka kaksi passia saikin porukan ymmälleen ja kolme työntekijää sitä ihmettä yhteensä tutki. Kännykän rekisteröimiseen piti saada jokin lappu, ja tiskillä tietysti erittäin asiakaspalveluhenkinen, vähintäänkin haudasta revitty henkilö. Meinasi tulla ongelmia hänen(kin) kanssaan mutta onneksi mun takana jonottanut herrasmies auttoi. En muuten kestä myöskään virastojen etuilua ja ryntäilyä, ei olis vuoronumerosysteemistä haittaa...

Rekisteröin Suomesta tuodun puhelimen tosiaan sen takia, etten jaksanut kovin kauaa etsiä täältä mitään halpaa kännyä, suomalaisella viestittely on kuitenkin niin kallista soittamisesta puhumattakaan. Kyselin oikeasti KAIKKI kaverit mutta kellään ei ollut ylimääräisiä, ja lopulta tää tuli halvemmaksi. 
Eniten aikaa meni lopulta Turkcellin liikkeissä, koska nyt onkin tullut uudeksi säännöksi että rekisteröintiin vaaditaan poliisin paperi maahantuloista ja -lähdöistä. Niitä ei voikaan katsoa passista!! Kaiken paperien pyörittelyn ja yli tunnin Turkcellissa istumisen jälkeen tuo vanha nokialainen oli viimein rekisteröity ja mulla turkin numero. Pisteet pomolle että sietää näitä mun kesken päivän lähtemisiä kun piti hoitaa mitä lie asioita milloinkin :D

Näillä mennään nyt! Palaillaan :)
Ps.näkyykö teille nuo sivupalkin lukijat? Mulle herjaa koko ajan jotain gagdetin väärin määrittelystä....

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kohteessa

Terveiset Alanyasta!
Matka oli mulle ominaisen tuurin mukaisesti varsinainen tuskien taival, mutta perille ja kotiin päästiin loppujen lopuksi :D en edes tiedä mistä aloittaa.

Ihme ja kumma, mutta Kemi-Helsinki -lento meni vielä sen kummempia kommervenkkeja. Mitä nyt oli itkusta ja räkästä hyvästellä äiti. MaybenFlyben potkurikottero kiihdytti taas siihen malliin että meinasi mennä penkistä läpi ja isoimpia ukkoja siirrettiin takaosasta etuosaan tasapainon säilyttämiseksi. Itkua tursasin lennon alkuajan mutta sen jälkeen mulla taisi jo kuivahtaa kyynelkanavat. Heitin tujun kahvin naamaan ja maailma alkoi kirkastua (ps. oltiin hieman etuajassa).

Tähän väliin muistuttaisin, että mulla ei ole voimia nimeksikään enkä oikein käsitä miten oon joskus saanut raahattua enemmänkin tavaraa. Iso matkalaukku, isoin mahdollinen käsipakaasi ja käsilaukku oli nyt tällä kertaa matkassa. Jollain pelillä sain itteni saapuvista lähteviin, ja siitä jonnekin kentänreunalle. Vaikka olin tosi ajoissa, niin oli moni muukin sillä SunExpressin jonot oli jo aikamoiset. Siinä meni puolisen tuntia ja -tätä en oo ikinä ennen kokenut- piti maksaa ylikiloista jo mennessä. Olin sitten katsonut painorajat väärin, se olikin että Turkki ja joku muu 20kg ja KAIKKI MUUT sen 30kg. Ok, menkööt, sainpa sen käsistä pois.



Siinä sit nautiskelin vähän ruokaa ja juomaa ja latailin puhelinta, sit pitikin jo vähän meikata kun oli se tursaaminenkin loppunut. Olin alunperin tosi ajoissa, mut ilmeisesti oon niin helkkarin hidas jokasessa asiassa, että loppujen lopuks missään ei tarvinnut odotella kauaakaan, koneeseenkin päästiin heti. 
Istuin viimeisellä rivillä käytäväpaikalla, eli koko neljän tunnin ajan haisi ihanat eritteet ja joku vahingossa töni tai oli iholla kiinni. Onneksi oli vaan sen neljä tuntia. Ainakin kaks kertaa ennen tuolla yhtiöllä mulle on työnnetty ruoka eteen vaikken oo siitä maksanut. Noh, ei tietenkään tällä kertaa :D ei ois haitannut mitään...

Antalyassa vastassa oli ensimmäisenä ihmismeri passintarkastuksessa, en oo sitä kyllä muutamaan reissuun nähnyt noin täynnä. Ja luonnollisesti ei ollut turkin kansalaisille omaa jonoa (eikö joskus ole ollut??) joten mun haaveet päästä nopeammin meni siliän tien :D yksi reunimmainen tiski oli erilainen kuin muut, mutta siellä ei ollut ketään lähimaillakaan. Tiedä sitten.
Olin maksanut Nazarille kuljetuksesta Alanyaan. Arvatkaapa löytyi mun nimeä mistään listoilta? Aloin ihan tosiaan jo hermostua ja heristelin varausvahvistuksia, joissa seKIN asia luki. Kädet muuten tärisi tässä vaiheessa noista laukuista. 
Jostain autosta mulle löytyi sitten tilaa, ja kuski oli tosi hauska tyyppi. Se piristi. 



Alanyassa sain kyydin Atatürkin patsaalle, jossa eräs suomalainen ystävä jo odotteli. Vaihdoin heti rahaa ja luonnollisesti moikkasin työkavereita ja pomoa, ja saatiin vielä kyyti kämpille. Kirsikkana kakun päälle pomo kantoi mun laukun ylös, mikä onni :) vähän ajan päästä saatoin kaverin, ostin vähän ruokaa ja palasin kotiin ihan taju pois. Siis mikä väsymys! 
Taas mua koeteltiin mutta loppu hyvin, kaikki hyvin :D

Tänään oon laitellut vähän kämppää ja illemmalla nään kavereita yms. Huomenna alkaa työt. Päivittelen tänne heti ensi viikolla kuvia ja muuta tietoa, tässä vain nyt ensi-infoa että hengissä olen. Palataan! ♥

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Osimoilleen näin!

Pärsk, mun surkee huumorintaju nauraa vieläkin Jamolle ja kysyppä joku toinen, kysyppä vaikka kierreportaat.....

ASIAAN! Musta tuntuu että viimeiset päivät on juosseet ohi vähintään tuplavauhtia. Tässä on osteltu viimeisiä juttuja, nähty niin paljon kavereita kuin mahdollista, panikoitu ja -uskokaa tai älkää- haettu jo laukku! Oon kertakaikkisen etuajassa tämän homman kanssa. Hain eilen sekä laukun että käsipakaasin ja löin ne parvekkeelle tuulettumaan. Tänään sain ne roudattua makkariin ja jopa hieman kamoja heiteltyä sinne. Sit tympäännyin koko hommaan ja päätin mänkätä pääsiäismunia ja katsoa Hobitin kakkososan SF Anytimesta, jonne mulla on pari ilmasta katselukertaa. Se siitäkin taas.......

Tää on vaan niin uskomatonta touhua saada mahdutettua jonkun puolen vuoden kamat yhteen isoon laukkuun ja isoimpaan mahdolliseen käsipakaasiin. Nyt on vielä iltaisin kylmää, joten tarvin parit takitkin. Puhumattakaan kaikista muista räteistä. Mitä tästä tulee taas? Onneks äiti tulee jo toukokuun lopulla, saa tuoda puuttuvia kamoja ja viedä turhaksi toettuja. Ja kemiläiset tulijat, beware, saatan pyrkiä hyötykäyttämään teidän laukkujanne :D
Tulipa mieleen, että olisihan sitä voinut maksaa toisestakin ruumalaukusta. Mutta millä pelillä mä niitä mihinkään rahtaan on toinen kysymys. Jouduin jo maksaan Kemi-Helsinki -välille jonkun superpainavan laukun hinnan?? Lyön pääni vetoa, että laukku ei ees paina sen vertaa MUTTA jos olisin valinnut kevyemmän olisi pätkähtänyt ylikilomaksut. On tää yhenlaista touhua.


Lauantaina muuten pukkas työvuoroa vanhaan kunnon hotelliin, oli kiva yllätys ja vielä kivempaa oli hoksata että jotenkin vielä osaakin ne hommat. Sen jälkeen näin ihania tyttösiä ja vakibaari yllätti olemalla ihan piippuun asti täynnä. Tulipa sekin koettua. Kohta on vähän erit baarimeiningit... 

Huomenna täytyy juosta läpi vielä lääkäri, apteekki, kirjasto, joku kauppa ja vielä parit kaverit ja sukulaiset. Apua! Aloin pohtimaa että oliskohan tässä pitänyt käydä vielä hammaslääkärissä, mutta valitettavasti ei ollut vapaita aikoja tälle viikolle vakkarilääkärillä. Voi harmi, hah......

Luulenpa et päivittelen seuraavan kerran Alanyassa. Seuratkaa instagramia, johon päivittyy varmaan enemmän reaaliajassa.
Tästä tuli nyt flegmaattisen kuvaton postaus.... Palaillaan! ♥