sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Pikakuulumiset ennen kotiinpaluuta

Moi! Tällaiset pikaiset kuulumiset vielä Alanyan päästä. Tiistaina olisi tosiaan lähtö, jotenkin vaikee käsittää. Toisaalta aivan ihana tunne päästä kotiin, toisaalta tietty hieman haikeutta ilmassa.
Kyllä on aika vaihtaa maisemaakin ja päästä pohjoiseen rauhoittumaan. Alanya tuntuu taas siltä, ettei se voi antaa mulle enää mitään uutta. En oikeasti tiedä, palaanko enää ensi keväänä - samaa sanoin viime vuonnakin ja takaisin tulin, mutta nyt oon ihan tosissani. Talvi aikaa taas miettiä ja punnita. Jos saan HYVIÄ töitä täältä, tietty tulen, ellei Suomesta löydy jotain...

Toisaalta taas kolmatta vuotta tuntee sellaista juurettomuutta ja sellaista tunnetta, että missään ei oikein ole hyvä. Suomesta puuttuu jotain, täältä puuttuu jotain. 
Ja toisaalta nyt on niin ihana tulla myös kotiin, etten osaa edes pukea sitä sanoiksi. Talveksi on tiedossa töitä ja kaikkea kivaa mitä odottaa. Mutta tiedän, että kun aurinko alkaa keväällä pilkottaa ja lumi sulaa loskaksi, alan taas miettimään että mites nyt. Kaikki on kysyneet, milloin tuun takaisin - oon vain sanonut, etten tiedä. Vastaus on, että joko ensi vuonna tai en koskaan :D

Näihin tunnelmiin, seuraava kirjoitus Suomesta. 

tiistai 28. lokakuuta 2014

Kuulumisia ja pohdintaa kotiinpaluusta

Tasan 2 viikkoa niin palaan kotiin, päivää vaille 7 kuukautta kestäneen reissun jälkeen. Mihin tää kesä on kadonnut? Eikä edes pelkkä kesä, vaan loppukevät ja syksykin. Ei auringonpaisteessa edes käsitä, että ollaan pian marraskuussa. Mutta täytyy sanoa, että lähden kotiin hyvillä mielin. Jotenkin tuntuu, että on jo sen aika taas. Ei mua pidättele täällä mikään, ja toisaalta ei myöskään Suomessa. Onkohan tällainen juurettomuus lopullista?

Äiti oli täällä viime viikon, mikä oli taas kivaa vaihtelua ja veipä se varmaan 15 kiloa mun kamppeita vähemmäks - ihan hyvä, koska mun painorajotus ruumaan tulee olemaan kälyset 20kg :D äitin kanssa tuli taas vähän "turisteiltua" eli käytyä pitkästä aikaa muun muassa Kalella. Noihin maisemiin ei kyllästy ikinä! <3



Mä oon taas aivan sekaisin siitä, mitä teen esimerkiks ensi vuonna. Tuunko enää tänne, tuunko muualle Turkkiin, pysynkö Suomessa, vaihdanko kaupunkia. Ei kai niitä etukäteen tarvis tietääkään, mutta oon jotenkin kyllästynyt tähän jatkuvaan haahuiluun ja edestakaisin kulkemiseen. Jos itseäni yhtään tunnen niin enköhän vielä tänne tule tai jonnekin muualle edes.... Ehdin varmaan vakiintua sit myöhemmin, mut jotenkin ei tunnu kelpaavan taas mikään. Haluaisin tehdä tulevaisuudelle suunnitelmia, ja toisaalta elää hetkessä ilman suunnitelmia. Onko tää jotain kaksoiskansalaisen syndroomaa?


Jotta nyt poukkoillaan ihan asiasta toiseen, niin parisen viikkoa sitten tuli käytyä ihanissa häissä, M&M <3 viikkoa aiemmin pidettiin morsiamelle polttarit ja yllätys onnistui ihan täydellisesti. Turkkihäät suomi-twistillä oli kiva kokemus, ja tippa tuli linssiin viimeistään kun soitettiin Johanna Kurkelan Rakkauslaulu :D paljon tanssia ja yhdessäoloa, ihana ilon ja rakkauden juhla! 
Muutoin päivät on menneet töissä ja illat vaihtelevasti ihan kotoillen tai kavereiden kanssa kahvitellen. Oon tutustunut ihaniin uusiin ystäviin ja ihmisiin. Muutama kaveri tulee vielä Suomesta ennen mun lähtöä, joten loppuaikaakaan ei tarvitse tylsästi viettää. Tänne jää monta ihanaa tyyppiä, mutta kamala ikävä on ihmisiä Suomestakin <3

Viikonloppuna oli ihan kaamea myrsky, sellaista en oo täällä koskaan ennen kokenut. Yhtenä yönä salamoi ja jyrisi niin, että pelotti ihan oikeasti, onneksi äiti oli täällä :D Manavgatissa oli järkyttävät tulvat, tuhoja tuli ja joku taisi kuollakin. Täällä ei sentään tulvinut paremmin vetävien viemäreiden ansiosta, mutta puita kaatui, tavaroita lenteli ja pieniä tuhoja tuli. Työpaikkaan tuli vettä sisään tukkeutuneiden rännien johdosta, mutta se onneksi fiksattiin. Kotona rappukäytävän kattoikkuna pasahti rikki ja käytävään satoi rankasti vettä ja netti pimeni pariksi päiväksi, mutta sen pahemmilta vahingoilta säästyttiin. Mutta Suomessa sentään voi luottaa siihen, että myrskytessä edes sisällä pysyy kuivana.. :D
Nyt aurinko paistaa taas, mutta selkeästi viileämpää on, "vain" jotain parikymmentä astetta ;) yöllä mua palelee kyllä kunnolla, jos olisin täällä talven pitäisi hommata ihan kunnon untuvatäkki.



Ihana Kleopatran ranta <3 oon asunut täällä useammassa paikkassa, niin keskustassa, Cikcillissä kuin Tosmurissakin vaihtelevin kestoin. Tämänvuotinen asumus Damlatasissa eli ihan keskustassa ja jotain 5 minuutin päästä rannasta on silti ollut tähän mennessä ihan suosikki. Kämppä on vanha ja vähän homeinenkin, mutta oon todellakin valmis luopumaan kiiltävistä keittiön tasoista ja uima-altaista näin hyvän sijainnin vuoksi. Nykyinen työpaikka on noin 3 minuutin kävelymatkan päässä ja joka paikkaan on lyhyt kävelymatka. Oon viihtynyt loistavasti ja leikkisästi kutsumaani läävää tulee ihan ikävä :)

Kirjoittelen varmaan vielä ennen Suomeen paluuta fiiliksiä. Tällä hetkellä fiilis on hyvä, mutta samaan aikaan vähän hämmentynyt. Niin kuin on ollut viimeiset kolme vuotta. 

lauantai 27. syyskuuta 2014

Puolisen vuotta

Merhaba! Jonkun verran on taas tapahtunut sitten edellisen kirjoituksen. Siinä sanoin aloittavani uuden työn, mutta sitten en aloittanutkaan - ja nyt kumminkin aloitin pari viikkoa sitten :D eli periaatteessa tilanne on sama kuin edellisen kirjoituksen aikoihin. Töissä kaikki hyvin ja illat vapaita, oikein jees. Pari parasta Alanya-ystävää vain lähti juuri Suomeen, surettaa <3



Täällä tarkenee edelleen päivisin. Mutta illaksi onneksi jo viilenee ja yöllä saa olla jo peitto! Mä tosin nukuin johonkin kesäkuuhun asti kahdella peitolla, mutta mä oonkin vilukissa :D useampi viikko takaperin tänne tuli jo kauppoihin toppaliivit, paksut neuleet ja takit. Kysynpä vaan KUKA niitä pystyy kokeilemaan varsinkaan päivällä?? 



Kissakamu ja Conversen Marimekko-tossuja. Unikkokuosi on niin kaunis <3 


Ruokaa... En kyllästy noihin vohveleihin ikinä, toistan ikinä. Starbucksissa Anni hieman väärinkuultiin, mutta sentään kauniiksi nimeksi :D tostahan tulis mulle hyvä turkkinimi.

Otsikkoon liittyen, mä oon ollut täällä melkein 6 kuukautta. Puoli vuotta! Mihin aika on mennyt? Aika pelottavaa, miten nopeesti aika vaan kuluu ja kuluu ja siihen ei voi itse vaikuttaa mitenkään. Alunperin mun suunnitelma oli olla täällä lokakuun loppuun, mutta pienen Suomessakäynnin, kuukauden täällä lomailun ja uuden työn myötä ajattelin että miksen olisi hieman pitempään? Mun pitää olla Kemissä anyway vasta joulukuussa, joten mitään mullistavaa ei missään suhteessa tapahdu jos olenkin marraskuun puolelle. Ainoa vain, että vuokrasopimukseni päättyy 31.10. koska asunto myytiin, mutta eiköhän viikoksi pariksi jotain keksi. Asiat järjestyy aina täällä jotenkin...






Äiti tulee varmaankin vielä käymään täällä ensi kuussa, jee <3 ja toivon mukaan tyhjällä laukulla, koska mulla on tätä tavaraa hieman kertynyt..... Maailman suuria mysteerejä, ajan kuluminen ja tavaran kertyminen!! 

Mun meno vähän rauhoittui kun niin moni kaveri on lähtenyt, mutta pian tulee lisää :) hauskaa vain, koska nyt kun vapaa-aikaa on enemmän myös tylsistyy hieman helpommin. Ensi kuussa mun synttäreiden aikoihin on luvassa myös ystävän häät, mun ensimmäiset Turkki-häät ja vielä suomalaisella twistillä! Oon innoissani, ja voi harmi kun "täytyy" mennä mekko-ostoksillekin ;)

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Elossa ja hengissä!

Taivas, pahoittelut näinkin älyttömän pitkästä päivitystauosta. Mulla ei yksinkertaisesti ole ollut hirveästi kirjoitettavaa, koska lähes koko aika on mennyt töissä. Kuvia oon päivitellyt instagramiin ja facebookkiin, joten verbaalinen osuus on jäänyt jalkoihin :D postauksessa nyt sekalaista materiaalia näiltä kuukausilta, ja yritän vähän kertoa mitä on tapahtunut.

Töissä meni kaikki hyvin, mutta päädyin silti lopettamaan kyseisen homman ja vaihtamaan toiseen. Työporukka oli huippu ja itse työ ihan ok, en vain enää jaksanut sitä työtahtia ja myös vapaapäivä menetettiin kun kuulemma niin paljon porukkaa. Mä en vaan tätä tahtia jaksa, että päivässä on vapaa-aikaa vain kolme tuntia, en voi mitään. Hyvissä mielissä "erottiin", ja ihan piakkoin aloitan uuden homman normaaleine työaikoineen.



Heinäkuun lopussa kävin viikon lomalla Suomessa. Tuli todella tarpeeseen! Olin jo ajatellut pääseväni viilentymään, mutta jopa meillä pohjoisen leveyksillä sai olla hiki päässä. Eipä tullut shokkia :D oli ihana nähdä kavereita ja perhettä, ja Kemi on ihan erityisen ihana kesäisin <3




Pikku muru kuumissaan<3

Äiti oli täällä kuukauden touko-kesäkuun vaihteessa. Oli ihanaa tulla tauolle kun ruoka on valmiina pöydässä, pyykit peseytyy kuin itsestään eikä kaupassakaan tarvinnut käydä... :D mutta yksikseen eläminenkin on kivaa. Ainoa vaan, ettei ole ollut hirveästi elämää, siinä kun ei paljon mitään jaksa, kun tässä kuumuudessa tekee puoleenyöhön asti töitä. Nyt homma onneksi muuttuu. Ja onneksi täällä on ihania ystäviä, jonka tuella on jaksanut :) samoin kuin ihanat ystävät Suomessa, ikävä on kova mutta onneksi on nykyteknologia <3





Siis nuo vohvelit.... ollaan käyty tuolla Julian kanssa ihan liian usein, niin usein että saa noista jo alennusta :D myös jätskit tosi hyviä! En käsitä, miten mulla voi olla tässä helvetillisessä kuumuudessa tällainen ruokahalu, mut ei voi mitään. Myös naapuri-mäkkäri on nykyisin 24/7...

Ainiin, olin jo ajatellut että kaksi passia tekee tästä ramppaamisesta vähän helpompaa... WRONG!! Esim. nyt Suomi-reissun varasin Turkin sukunimellä, koska maastapoistumis ja -tuloleimat on saatava Turkin passiin. Koska Turkin passissa luonnollisestii lukee mun olevan myös suomalainen, pitää näyttää molemmat passit, ja siinä sitten virkailijat yhdessä ihmettelee ja päivittelee kun niissä on eri nimet :D pitäiskö mun vaihtaa sukunimi  sellaiseksi väliviivalliseksi että siinä on molemmat?? Mullahan siis on käytössä äidin sukunimi. Turkin passissa/henkkareissa taas ei voi olla äidin nimeä, joten... Loppujen lopuksi ei mitään ongelmia ole ollut, kaksi passia vaan tuntuu aiheuttavan jotain ihmetystä joissain virkailijoissa. Helsinkiin tullessa erehdyin antamaan passitarkastuksessa jälleen Turkin passin, johon seipäänniellyt virkailija äyskähti että nyt ollaan Suomessa, Suomen passi tiskiin niinku olis jo! :D

Nyt yritän jälleen saada tän blogin rullaamaan. Pahoittelen myös etten oo paljon kommentoinut, lukenut oon silti!! Yritän sitäkin parantaa, nyt kun paremmin toivottavasti kerkeää. Pahoittelut ja palataan, laittakaa kommenttia jos on jotain kysymyksiä, ideoita yms! :)

torstai 15. toukokuuta 2014

1kk

Tänään on mun ja Alanyan tämänvuotisen seurustelusuhteen kuukausipäivä. Eiku... 
Tosiaan tänään oon ollut täällä kuukauden. Välillä aika on tuntunut menevän todella hitaasti, välillä ohi kiitäen. Jotenkin kuukausi tuntuu pitkältä!

Anteeksi myös muille bloggaajille, oon superpaska kommentoija tällä hetkellä. Luen kyllä kaikki postaukset! Koneella tulee oltua aika vähän ja hoidettua muu surffailu kännykällä. Päivät kuluu niin älyttömän tiiviisti töissä :|  tässä nyt kuitenkin vähän erittäin sekalaista kuvamateriaalia ja sitäkin sekalaisempaa sepustusta.



Toissaviikolla tuli pyörähdettyä viimeinkin kunnolla yöelämässä. Seurana ihana Nea, jolta sain kolme (3!) pussia turkinpippureita ja jonka kanssa tuli vietettyä ihanan paljon aikaa. Iltaa seurannut vapaapäivä menikin sitten aika rauhallisissa merkeissä, mutta olipa ainakin rentouttava...



Edellisviikolla oli ihan surkeat säät. Vettä taisi sataa lähes joka päivä. Sama se mulle, vaikka en nyt ilosta hyppinytkään kun sain nilkkoja myöten kahlata vedessä. Harmi viikon matkalaisille, moni kuuluikin harmittelevan. Ottaisi muakin päähän! Torstaina ja perjantaina vettä tuli ihan massiivisesti, ja lauantaiaamuna heräsin siihen kun yläkerroksesta kaavittiin vettä portaita pitkin pois :D olin luonnollisesti unohtanut yhden parvekkeen luukuista auki, joten parvekekin melkein tulvi. Täällä tuntuu nuo viemärit vetävän hitaamman puoleisesti, ja pahimpaan aikaan vettä tosiaan lainehti kaduilla yli nilkkojen. Alemman kuvan kissariepu löysi meidän liikkeen sateiden aikaan ja on ottanut tavaksi tulla joka ilta vierailulle.
Mutta nyt on taas hyvät kelit. Kohta ei paljon enää sadakaan.


Aurinko on tehnyt tehtävänsä, latvat vaan vaalenee! Hyvä ettei sitten värjättykään niitä. En edelleenkään meinaa uskoa että noissa on vaan värinpoisto :D



Pari näkymää parvekkeelta. Mun on vaikea nähdä täältä kämpästä esimerkiksi että sataako, jos sitä ei kuule eikä roiku tuosta kaiteiden yli :D hirveästi puita, kasvillisuutta ja taloja just tuossa edessä. Myöskään aurinko ei paista tänne suoraan kunnolla, mikä tulee olemaan kyllä huippujuttu keskikesällä.


Cikcillin maisemia <3 oon muutamana vapaapäivänä käynyt siellä suomalaisen ystävän luona kylässä ja syömässä sekä fiilistelemässä vanhoja kotikulmia. Ehkä tänälauantaina taas!

Mulla nyt ei ole suurempaa kerrottavaa, koska mun elämä on melko tavallista arkea nyt. Kirjoittakaa kommentteja ja kysymyksiä jos tulee mieleen :)

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Töitä, jalkapalloa ja ystäviä

Hellurei. Täällä on aika vyörynyt eteenpäin lähinnä töiden merkeissä. Flunssa antaa viimeinkin periksi joten sosiaalinen elämäkin alkoi :D Kuvat puhukoon puolestaan;

Vapaapäivänä kävin taas Cikcillissä suomalaisen ystävän luona. Asuin viime vuonna samassa talossa, jotenkin ikävä noita maisemia! Sen sijaan tuota mäkeä ei ole :D

PERUS vapaapäivän ilma. Heti kun pääsin altaalle niin pilvet ilmestyi loppupäiväksi. Onneks tässä on aikaa kerätä tuota väriä pintaan.


Juomaa jos jonkinlaista ;)

Täällä on jotkut pyöräilykisat (en oikeesti tajua näistäkään mitään), tänään oli kadut kiinni ja työpaikan edessä jos jonkinlaista hälinää ja tarjolla muun muassa ilmaista köfteä, jäätelöä ja suklaata. Ne pelasti siltä, että turisteja ei tänään hirveästi näkynyt :D ilmeisesti huomennakin on tiet kiinni osan päivästä, joten toivottavasti huomennakin on ilmaista muonaa tarjolla. Ja milloin mä oikein saan ilmapallon?? Lastenpäivänäkin kateellisena katsoin kaikkia iloisia sieluja palloineen :D

Tänään töiden jälkeen kävin parin kaverin kanssa katsomassa Fenerbahcen ottelun loppuun, vaikka jalkapallo(kaan) ei mua hirveästi kiinnosta. Voitto kuitenkin tuli, ja siitä oli lähdettävä kylille riehumaan. Ihan tajuton meno ja mekkala :D hauskaa oli, juhlat tuntuu metelistä päätellen jatkuvan koko yön mutta mun piti jo tulla hengähtämään. 

Hieman on ollut tässä stressiä erääseen asiaan liittyen, mutta en vielä puhu siitä täällä ennen kuin saan asiaan jonkun selvyyden. Kyllä se tästä!
Ensi viikosta tulee mukava, vaikka työpäivät piteneekin (kuulemma nyt alkaa varsinainen kausi), sillä muutama kaveri on tulossa Suomesta. Ihana nähdä <3 


En oikein tiedä saako lukijat edes tällaisista postauksista mitään irti :D en vain oikein tiedä mistä kirjoittaa, jos haluatte jostain tietystä aiheesta postausta niin laittakaa kommenttia! Pahoittelut tynkätekstistä. 

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Uuteen arkeen totuttelua

Täällä on päästy arjen syrjään kiinni ja huomenna tuleekin jo viikko tänne tulemisesta. Jotenkin tuntuu pidemmältä ajalta, en tiedä miksi :D tulin tiistaina kipeäksi, en tosin koko talvena ollut että oli kai se jo aikakin... Kiva jutella asiakkaille kun kuulostaa joltain narisevalta mummopyörältä. Onneksi lääkkeitä saa reseptivapaana ja lähes ilmaiseksi apteekista. Alkaa olla jo paremman puolella!

Maanantaina aloitin työt ja toistaiseksi mennyt ihan hyvin. Paljon on tietysti opeteltavaa ja aloitettava lähes nollasta, kun ihan uutta hommaa mulle kuitenkin. Onneksi tunnen osan työkavereista jo vuosien takaa ja uusiinkin tutustui helposti. Fiilis on hyvä!

Lämmintä on päivisin varmaan +25 paikkeilla auringossa, mutta illalla saa olla farkku-/nahkatakkia päällä. Jotkut turistit painelee tosin iltaisinkin sortseissa, mutta hyvä jos ei palele :D yöllä pitää nukkua kahden peiton kanssa, mutta pitää nyt "nauttia" tästä, kohta kun ei saa kuumuudelta edes unta.



Maisemaa työpisteeltä ja aurinkoa <3 tänään oli ensimmäinen päivä kun satoi vettä.

Tää mun flunssa on vähän vaikuttanut sosiaaliseen elämään, koska pitkän työpäivän jälkeen kun heittää antibiootit naamaan niin meinaa olla taju pois. Muutamia kavereita oon kuitenkin nähnyt, ja huomenna on ensimmäisen vapaapäivän myötän tarkoitus nähdä useampaakin ja illalla juhlistaa synttäreitä muun muassa työpaikan porukalla. 



Yks harvoista asioista mistä en tykkää on tää kostee ilma, siis tää tukka ei pysy viittä minuuttiakaan suorassa :D sama mitä aineita tähän läträä vai läträäkö ollenkaan, ulos kun astuu tää on jo räjähtänyt käsiin. Nyt kuitenkin kestää pitää vielä auki, kesäkuun aikaan ei oo enää toivookan vaan tää pehko on ponnaril koko ajan...

On mulla luonnollisesti mennyt hermotkin pariin otteeseen :D esimerkiksi puhelimen rekisteröinti oli taas sellaista hommaa että ei naurattanut. Eikä muuten vaikuttanut MITÄÄN se että on kansalainen, vaikka toisin olis voinut luulla. Its the system sanoo kaikki. 
Veronumeron saaminen oli vielä helppoa, vaikka kaksi passia saikin porukan ymmälleen ja kolme työntekijää sitä ihmettä yhteensä tutki. Kännykän rekisteröimiseen piti saada jokin lappu, ja tiskillä tietysti erittäin asiakaspalveluhenkinen, vähintäänkin haudasta revitty henkilö. Meinasi tulla ongelmia hänen(kin) kanssaan mutta onneksi mun takana jonottanut herrasmies auttoi. En muuten kestä myöskään virastojen etuilua ja ryntäilyä, ei olis vuoronumerosysteemistä haittaa...

Rekisteröin Suomesta tuodun puhelimen tosiaan sen takia, etten jaksanut kovin kauaa etsiä täältä mitään halpaa kännyä, suomalaisella viestittely on kuitenkin niin kallista soittamisesta puhumattakaan. Kyselin oikeasti KAIKKI kaverit mutta kellään ei ollut ylimääräisiä, ja lopulta tää tuli halvemmaksi. 
Eniten aikaa meni lopulta Turkcellin liikkeissä, koska nyt onkin tullut uudeksi säännöksi että rekisteröintiin vaaditaan poliisin paperi maahantuloista ja -lähdöistä. Niitä ei voikaan katsoa passista!! Kaiken paperien pyörittelyn ja yli tunnin Turkcellissa istumisen jälkeen tuo vanha nokialainen oli viimein rekisteröity ja mulla turkin numero. Pisteet pomolle että sietää näitä mun kesken päivän lähtemisiä kun piti hoitaa mitä lie asioita milloinkin :D

Näillä mennään nyt! Palaillaan :)
Ps.näkyykö teille nuo sivupalkin lukijat? Mulle herjaa koko ajan jotain gagdetin väärin määrittelystä....