perjantai 31. tammikuuta 2014

Nightlife

Moi! Täällä väsynyt yövuorolainen. Onpa muuten vaikea tottua ihan täysin erilaiseen rytmiin! Oon tehnyt pisimmillään vuoroja noin kello 3 asti yöllä, ja jopa 13-tuntiset työpäivät Turkissa ilman mitään lisiä ja lounastaukojakin on täysin omaa luokkaansa yövuoroihin verrattuna :D Oon huono nukkumaan päivällä! Vaikka eipä ole kyllä nyt ollut unensaannin kanssa ongelmaa :D ainoa vain, että herään sitten päivällä saamatta enää unta, vaikka olisi hyvä vielä pari tuntia saada. Työ itsessään ei ole raskasta vaan ihan mukavaa hommaa kunhan saan omat rutiinit luotua. Tuntuu vain etten saa tarpeeksi levättyä vapaapäivinä, joita on aika vähän vuorojen määrään verrattuna... toisaalta tää "kausi" ei kauaa kestä ja toivonmukaan näkyy tilissä :D


Vitsi etten totu tähän lasittomaan naamaan, en näemmä totu nyt yhtään mihinkään :D parin viikon päästä on Oulussa leikkauksen kuukausikontrolli! Jännittää vähän. En osaa arvioida, ollaanko päästy "nollanäköön" vai onko jäänyt vähän miinusta tai hajataittoa. Toivottavasti tulos on mahdollisimman hyvä! Silmät on tuntuneet ihan hyvältä, välillä menee pitempi aika ilman tippoja ja välillä, usein työvuoron tai nukkumisen jälkeen tippoja pitää laittaa useampi.

En muista kerroinko Helsinki-postauksessa, mutta sillä reissulla hain tosiaan sitä Turkin passia. Parisen viikkoa menee kuulemma, saapa nähdä. Lähetystöstä yritettiin soittaa mulle toissa aamuna, mikä on aika epäilyttävää. Tuli heti mieleen, että MITÄ NYT, ne ei turhasta soittele. Tietty olin nukkumassa yövuoron jälkeen, laiton sit s-postia et mut tavoittaa paremmin iltapäivästä ja parhaiten sähköpostilla. Ei ole kuulunut mitään, joten otappa sitten selvää. Ehkä ne ilmoittaa, että passi on valmis, mutta jos kansalaisuuden saamisestakin ilmoitetaan nuivalla sähköpostilla, niin eiköhän tuokin hoituisi samalla tyylillä.

Vitsi haluaisin pitkästä aikaa juhlimaan! Viimeksi olin just joulun jälkeen. Haluisin vaan tanssimaan ja höpöttään jonkun kaverin kans <3 nää nykyiset vuorot vähän vaikeuttaa tätä sosiaalista elämää, mutta toisaalta hei, rytmihän pysyisi samana! :D pitää tutkia uutta vuorolistaa ja tsekkailla joku sopiva päivä. 

Vähän hajotti neljäs yövuoro jo, haha :D niin makeita lakkeja myynnissä etten kestä!

Nojoo mut nyt näillä mennään eli päivitystahti vähän hiipuu mutta tuskin haittaa ketään, eihän mulla ole paljoa kirjoitettavaakaan :D mut kesä ja Alanya lähenee kiitävää vauhtia!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Matkamessut ja piristäviä ystäviä

Moro, ollaan kotiuduttu Helsingin reissulta. Oli ihanan piristävä pikku irtiotto ja näki ihania ystäviä ja sukulaisia <3 oli vähän minuuttiaikataulu ja kiirettä, mutta ystäville on aina aikaa. Maaliskuussa uudestaan!

Silmät kesti reissausta yllättävän hyvin. Lentokoneessa ja bussissa tuntui tosin välillä, että ne muurautuu umpeen siitä kuivuudesta, kun ilmanvaihto huutaa ja hankalampi laittaa tippoja. Myös hotellin ilmastointi oli aika kova, eikä sitä saanut kokonaan kiinni. Aamuisin sai läträtä kaksin käsin tipoilla. Mutta yllättävän hyvin meni, ja välillä silmät kesti useamman tunnin ilman tippoja ja kuivuuden tunnetta :)
En ottanut hirveästi kuvia, mutta tässä muutama:


Matkaoppaat luonnollisesti auttaa matkakuumeeseen...

 Mun tulevasta työpaikasta ;)

Äidillä oli toinen kuva tuosta Aurinkomatkojen pallosta, jonka sivusta näkyi pelkkä miehen takapuoli. Varsinainen tilannekuva :D

Teki ihan hyvää itsetunnolle olla "kylillä" ilman meikkiä, tosin oli se vähän inhottavaakin ehkä. En totu lasittomaan naamaani millään! Näytän ihan erilaiselta ja olo on jotenkin... paljas? Olo on vähän sama kuin sellaisella, joka saa ekaa kertaa lasit. Että näyttää tyhmältä, rumalta, ei totu millään, ei sovi yhtään. Ihan hullua! :D mutta eiköhän siihen totu.

Huomenna onkin viimeinen virallinen löysäilypäivä, ja tiistaina on koulutuspäivä uuteen työhön. Jännittää! Aina pelottavaa aloittaa uusi työ.
Oon myöskin katsellut jo huhtikuulle lentoja, tosin mun pitäisi perehtyä siihen ihan kunnolla. Toi pikainen vilkaisu saa vaan hermot kiristymään, kun ei heti löydy hyviä. Haluan saada tuohon sivuun laskurin, montako päivää enää, hahaa :D huhtikuun puolessa välissä olisi tarkoitus lähteä, päivällä ei niinkään väliä. En välittäisi yölennoista, joten toivottavasti löytyisi muuta.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Silmien laserleikkaus!

Moi! Nyt on kaksi päivää silmäleikkauksesta ja voisin kertoo siitä vähän pitemmästi :) ihan ekaksi, leikkaus oli inhottavampi mitä ajattelin, mutta hitto mikä fiilis nähdä ilman laseja!  Oon nähnyt näin hyvin ilman laseja joskus eskari-ikäisenä, eli en ees muista siitä paljoa. Aamulla ensimmäisenä etsin laseja, oon ottamassa niitä muka välillä pois ja peilin ohi mennessä ihmettelen, että who is this girl :D mutta mäpäs kerron leikkauspäivästä vähän yksityiskohtaisemmin.

Näytän ufolta :D noita suojalaseja piti käyttää leikkauksen jälkeen sekä viikon ajan öisin, ettei unissaan hankaa silmiä. Nuo ei paina tai tunnu miltään, mutta vähän häiritsee unta kuitenkin.

Maanantaiaamuna olin aika hermostunut ja nukuin huonosti. Kuitenkin yleisolo alkoi muuttua enemmän innokkaammaksi. Kohta saan lasit pois! Lähdettiin ajamaan Ouluun ennen puoltapäivää, ja käytiin herkuttelemassa Amarillon burgereilla. Oli tosi hyvää, mutta ruokailun loppuvaiheessa mulle iski paniikki ja jäi vähän syömättä. Parin kaupan jälkeen  mentiinkin jo Terveystalolle ja mä en meinannut pysyä enää pöksyissäni. Tärisin ja naputtelin kaikkea ja odotin vain saavani rauhoittavia. Jännitti enemmän kuin mikään lääkärikäynti aiemmin.

Nam. Vähän jäi jäljelle.
Sitten hoitaja pyysi mut juttusille. Kertasi vain leikkauksen kulkua ja jälkihoito-ohjeita ja jutteli muutenkin mukavia. Hän antoi myös laskun mukaan. Olinkin vähän pelännyt että pitääkö se maksaa paikan päällä, mun Visan päivittäiset maksurajat olis vähän saattaneet paukkua :D sitten sainkin rauhoittavan lääkkeen ja leikkaava lääkäri tuli myös tervehtimään. Lääkäri tarkisti silmät vielä viimeisen kerran, kertasi tarkat ohjeet leikkaukseen ja laittoi silmiin ekan erän puuduttavia silmätippoja. Seuraavaksi menin vielä aulaan panikoimaan lisää ja odottamaan lääkkeen vaikutusta.

Ei muuten auttanut rauhoittava sitten yhtään, oli ihan pilipalia ja hölynpölyä. Samainen hoitaja pyysi mut leikkaushuoneeseen, jossa laitoin omat silmälasit viimeistä kertaa sivuun, sain hiusten suojaksi myssyn, silmäluomet puhdistettiin ja kävin maate pöydälle.
Sit alkoikin mennä vähän huonommin :D olin psyykannut itseni siihen, että itse toimenpide saattaa tuntua inhottavalta. En ollut yhtään ajatellut, että esivalmistelut on se, jotka käy kipeää. Lisää tippoja, ripsiteipit ja luomenlevittimet ja mä panikoin, itkin ja puhisin. Olisin ihan oikeasti tarvinnut kunnollisia rauhoittavia lääkkeitä. Kaikista kivuliain osa oli tipat ja luomenlevittimet, mun herkät silmät tykkäsi niistä ihan hirveesti. Lääkäri sanoi, ettei koko leikkausta voida tehdä, jos mä en rauhoitu ja pysty olemaan paikoillaan. Silloin mun oli vaan terästäydyttävä.

Kun pystyin viimein olemaan liikkumatta ja hengittämättä, laserlaite siirtyi mun silmän yläpuolelle. Se oli kuin jostain scifi-elokuvasta. Piti pitää katse vihreässä pisteessä, naisääni laitteessa sanoi suction on ja pieni imu käynnistyi. Se ei tuntunut ikävältä. Tämä laserointivaihte kesti n. 30 sekuntia, jonka jälkeen laserlaite siirtyi ja tilalle tuli mikroskooppi. Lääkäri alkoi nyt operoimaan läppää. Sekään ei oikeastaan sattunut, tunsin että jotain tehdään mutta ei se kipeää käynyt. Tuntui, kuin olisin katsellut kaikkea vedenpinnan alapuolelta. Näkö ei pimentynyt missään vaiheessa, sumeni vain. 
Lääkärin operointi kesti muutaman minuutin, jonka jälkeen silmä huuhdeltiin ja siihen laitettiin tippoja.

Siinä olikin sitten vasta ensimmäinen silmä :D kaikki ylläolevat vaiheet toistettiin toiseen silmään, mutta meinasin taas lähteä lentoon viimeistään luomenlevittimien kohdalla. Lääkäri sanoi rauhallisesti, että vasemmalta silmältä loppuu kohta aika, että leikkaus olisi nyt saatava suoritettua. Jotenkin sain itseni koottua, ja myös vasen silmä saatiin operoitua. Lääkäri oli mukava, vaikka äänestä kuulinkin, että olin hankala potilas :D ikävintä olisi ollut, mikäli vain toinen silmä olisi saatu operoitua! Silloin oltaisiinkin oltu ongelmissa.

Mutta niin mä vain selvisin. Hävettää kyllä se hermoilu ja itkeminen, mutta kuten hoitaja sanoi, ihmiset on erilaisia ja eri asiat käy kipeää eri ihmisille. Hän ihmetteli vain, miten olin saanut tatuoinnit otettua - please, näitä ei voi edes verrata :D Ja kuten sanottua, mulla tuskin on koko kipukynnystä olemassakaan. Itse leikkaus ja laserointi ei sattunut, lähinnä esivalmistelut tuottivat mulle mieliharmia.
Kun pääsin ylös pöydältä (hieman tärräsi polvet), hoitaja jutteli vielä mukavia ja sain päähäni yllä näkyvät kärpäslasit sekä kipulääkkeen. Lasit päässäni kävin äidin kanssa kaakaolla ja kahvilla aulassa. Noin 20 minuutin jälkeen lääkäri tarkasti vielä silmät ja päästi kotiin.
Matkalla Kemiin torkuin hieman, koska kipulääke väsytti. Paras lääke leikkauksen jälkeen oli muutenkin silmien kevyesti kiinnipitäminen.

Näkö oli sumea, mutta pikku hiljaa illalla se alkoi tarkentua. Pystyin katsomaan telkkarista Salkkarit ja Huippumalli haussa, koska parhaiten näin ns. puoleen väliin, tosi lähelle ja kauas oli vähän sumeaa.  


Pöö! Ripset on juntassa kaikista tipoista :D

Seuraavana päivänä näkö oli jo huomattavasti parempi. Oon vieläkin ihmeissäni, että onko mun näkö oikeasti parannettu? Toipuminen on ollut suhteellisen helppoa, leikkausiltana sekä seuraavana päivänä oli silmissä pientä roskantunnetta, kuin olisi vaikkapa ripsi silmässä, sekä pientä kirvelyä ja vetistelyä. Mutta huomattamasti vähemmän, mitä olin ajatellut! Molemmissa silmissä on tosi pieni verenpurkauman näköinen kohta, mutta lienee normaalia. Lisäksi vasemman silmän ylänurkassa näkyy pieni "heijastus" tms. päätä heilauttaessa, ihan kuin näkö ei "ehtisi" mukaan. Se saattaa kyllä olla leikkaushaavakin. En huolestu siitäkään vielä, koska toipuminen on niin alussa :)
Leikkausta seuraavasta päivästä alkaen antibioottitippoja on käytettävä kolmesti päivässä kahden viikon ajan sekä kosteuttavia tippoja niin paljon kuin on tarvis, kuitenkin vähintään 4-6 kertaa päivässä. Tiistaina käytin niitä noin 15 kertaa, joten silmien kuivuus on ollut aika huomattavaa.Antibiootti kuivattaa niitä lisää, joten sen jälkeen on laitettava useamman kerran. Kuivan tunne ei ole kuitenkaan epämiellyttävä. Oon siihen varmaan jo tottunut, kun silmät on olleet aina kuivat.


Uskolliset toverini, hopefully you are history!
 
Jännityksellä ja ehkä pienellä pelolla katselen tulevaa. Toivottavasti toipuminen sujuu hyvin jatkossakin ilman tulehduksia. Helmikuussa on kuukausikontrolli, jossa tarkistetaan silmien kunto ja että mihin tulokseen on päästy! Tietysti toivon "nollanäköä". Joka tapauksessa uusintaleikkaus on maksuton tai halvempi ajankohdasta riippuen, mikäli toivottuun tulokseen ei päästy. Toivon mukaan sitä ei tarvita.

Tämä viikko pitää painella meikittä, välttää liikkumista hikeen asti (ikävä jo zumbaa!!) sekä olla koskematta silmiin. Hankalaa, koska oon yks silmien hinkkaaja. Viime yönä heräsin siihen, että suojalasit oli otsalla ja sormi oli MENOSSA silmään, onneksi heräsin :D Pitää vaan yrittää pysyä ruodussa.
Perjantaina lähdetään Helsinkiin, jossa suuntana Matkamessut, Turkin passin hakeminen ja kavereiden ja sukulaisten näkeminen! Messuista postausta sit myöhemmin :)

torstai 9. tammikuuta 2014

Bye bye glasses!

Huui! Nyt on meinaan jännää kerrottavaa :) kävin eilen Oulussa silmien laserleikkauksen esitutkimuksessa. Silmissä ja sarveiskalvoissa ei ole mitään estettä leikkaukselle, ja se suoritetaan jo ensi maanantaina! Apua! 

Vähän tulee kiireiset paikat, mutta ensi viikon alku onkin kyllä ainut mahdollinen tuolle operaatiolle. Ens viikon lopulla mennään nimittäin viikonlopuksi Helsinkiin, seuraavalla viikolla mulla on uuden työn perehdytyspäivä ja loppuviikosta alkaen töitä! Nyt ei tarvitse sitten pelailla sairaslomapäivien kanssa. Mun ego saa kyllä pienen kolauksen, koska leikkauksen jälkeen on viikon meikkauskielto (+uinti, sauna, hikiliikunta) eli joudun pörräämään Helsingissä, Matkamessuilla ym. ihmisten ilmoilla ihan naturellina :D ja jää nyt zumbat ja spinning tauolle. Ehkä mun itsetunto nyt kestää tämän :D


 Oon ihan huippuinnoissani, että pääsen viimeinkin eroon laseista. Tulee olemaan niin iso ja arkea helpottava juttu!! Ja samaan aikaan oon niin peloissani että vatsaa vääntää, heitän varmaan yrjöt viimeistään maanantaina :D leikkaus on aina leikkaus ja siinä on aina omat riskinsä, ja toipuminen jännittää myös. Korostan myös että mun kipukynnys on niin matala, että se on jo miinuksen puolella, joten suhtaudun varauksella noihin fraaseihin "lähes kivuton", "vain lievää paineentunnetta"....Onneksi saan rauhoittavia, onneksi :D

Hyvänäköiset ihmiset tai jollain -1 näöllä varustetut ihmiset ei oikeasti tajua, millaista on olla näin huononäköinen ja miten se hankaloittaa elämää! Varsinkin kun silmien herkkyyden ja kuivuuden takia ei pysty käyttämään piilareita (tämän takia mulle muuten valittiin juurikin tämä SMILE-tekniikka). Urheilu - vaikeaa. Uiminen - erittäin vaikeaa, tosin inhoan sitä muutenkin. Kylmä/kuuma/sade - rilleistä on haittaa. Aurinkolasit on oma episodinsa.
Puhumattakaan lasien hinnoista. Joo, tää leikkaus on tosi kallis, mutta maksaa itsensä vuosien aikana takaisin. Mulla ei tällä näöllä (yli -6) puhettakaan, että voisin hyödyntää silmälasiliikkeiden "kehykset, linssit, näöntarkastus, pullakahvit ja lämmintä kättä 50€" -tarjoukset, koska nää mun voimakkuudet tuo saman tien parisataa lisää muun muassa ohentamisen takia. Enkä ees alota miellyttävien kehysten löytämisestä!

Kuva
Nyt tosin jännittää jo sopeutuminen rillittömään elämään - nää on olleet mulla aina! En halua hehkuttaa tätä hommaa vielä liikaa, koska leikkaus on vasta edessä ja ikinä ei tiedä...
Silti oon jo innoissani tulevasta Alanya-sesongista, eikö mun tarvikaan nostella laseja hikisellä nenällä? Saanko käyttää nättejä aurinkolaseja? :D  





 Sain jos jonkinlaista lippua ja lappua luettavaksi. Keskustelupalstoilta meinaan pysyä pois, siellä on aina joku, jonka veljen serkun kaiman lapsi vähintäänkin sokeutui kyseisessä leikkauksessa. Ihan kuin en panikoisi muutenkin liikaa :D

Mikäli lukijakuntaa kiinnostaa niin ehdottomasti teen sit kattavaa postausta leikkauksen jälkeen! Oon niin innoissani :o)!

lauantai 4. tammikuuta 2014

Voittaja-ainesta?

Törmäsin jokin aika sitten hauskaan turkkilaiseen nimisivustoon. Ja silloin tajuntaani iski, etten ole koskaan pahemmin selvitellyt toisen nimeni merkitystä. Mun toinen nimi on turkkilainen, Faize. Sellainen mielikuva mulla on lapsuudesta jäänyt, että se viittaa voittajaan - ja ihan totta! Faize tarkoittaa mm. Başarı kazanan, tarkoittaen menestyjää, voittajaa, saavuttajaa, menestynyttä voittajaa. Toinen selitys on Taşan, coşan joita oli vähän hankala kääntää, niitä ei edes ole sanakirjassa :D Google-kääntäjän (...) mukaan kyse olisi ylitsepursuavasta, kuka tietää...

Minkähän aihepiirin voittajaksi mua on veikattu? ;) tähän ikään mennessä on käynyt taivaan selväksi että se ei liity urheiluun tai mihinkään luovaan, heh. Sen enempää saivartelematta, voittajafiilis on kyllä hieno fiilis <3

Jäin selailemaan tuota sivustoa, aika hauska! Hyviä vinkkejä, mikäli edessä on turkkilaisen nimen päättäminen lapselle. Mun omia "suosikkeja" nimistä on tytöille ainakin Meryem, Melis, Ayşe, Emine, Ebru ja Sinem. :)

Toinen hauska juttu: sain lahjaksi tällaisen kirjan, Vertailevia turkkilaisia ja suomalaisia sananlaskuja! Yli 3000 sananlaskua käännöksineen, tuolta löytyy elämänviisauksia joka tilanteeseen :D pitää perehtyä tähän vielä paremmin!



Ja jottei Turkki-jutut loppuisi kesken: päätin nyt kuitenkin hankkia myös Turkin passin. Henkilöllisyystodistus kimlik kyllää riittää ja oikeuttaa kaikkeen, mutta kuitenkin tuntuu paremmalta, että on myös passit molemmista maista, jossa kansalaisena on :) itse hakemus on tehtävä paikan päällä, mutta oonkin sopivasti menossa Helsinkiin Matkamessuille ja kavereita moikkaamaan, joten asia hoitunee samalla. Parisen viikkoa kuulemma menee ja passi on 10 vuotta voimassa. Kävin tänään ottamassa uudet passikuvat kun viimeiset hupeni kimlikiin ja pakko kysyä: miten noissa kuvissa voi aina näyttää niin krapulaiselta ja väsyneeltä?? Voi hyvä isä :D ei ole henkilöllisyydestä epäselvyyttä, on nimittäin kimlikissäkin niin hirveä kuva että....