Silmien laserleikkaus!

Moi! Nyt on kaksi päivää silmäleikkauksesta ja voisin kertoo siitä vähän pitemmästi :) ihan ekaksi, leikkaus oli inhottavampi mitä ajattelin, mutta hitto mikä fiilis nähdä ilman laseja!  Oon nähnyt näin hyvin ilman laseja joskus eskari-ikäisenä, eli en ees muista siitä paljoa. Aamulla ensimmäisenä etsin laseja, oon ottamassa niitä muka välillä pois ja peilin ohi mennessä ihmettelen, että who is this girl :D mutta mäpäs kerron leikkauspäivästä vähän yksityiskohtaisemmin.

Näytän ufolta :D noita suojalaseja piti käyttää leikkauksen jälkeen sekä viikon ajan öisin, ettei unissaan hankaa silmiä. Nuo ei paina tai tunnu miltään, mutta vähän häiritsee unta kuitenkin.

Maanantaiaamuna olin aika hermostunut ja nukuin huonosti. Kuitenkin yleisolo alkoi muuttua enemmän innokkaammaksi. Kohta saan lasit pois! Lähdettiin ajamaan Ouluun ennen puoltapäivää, ja käytiin herkuttelemassa Amarillon burgereilla. Oli tosi hyvää, mutta ruokailun loppuvaiheessa mulle iski paniikki ja jäi vähän syömättä. Parin kaupan jälkeen  mentiinkin jo Terveystalolle ja mä en meinannut pysyä enää pöksyissäni. Tärisin ja naputtelin kaikkea ja odotin vain saavani rauhoittavia. Jännitti enemmän kuin mikään lääkärikäynti aiemmin.

Nam. Vähän jäi jäljelle.

Sitten hoitaja pyysi mut juttusille. Kertasi vain leikkauksen kulkua ja jälkihoito-ohjeita ja jutteli muutenkin mukavia. Hän antoi myös laskun mukaan. Olinkin vähän pelännyt että pitääkö se maksaa paikan päällä, mun Visan päivittäiset maksurajat olis vähän saattaneet paukkua :D sitten sainkin rauhoittavan lääkkeen ja leikkaava lääkäri tuli myös tervehtimään. Lääkäri tarkisti silmät vielä viimeisen kerran, kertasi tarkat ohjeet leikkaukseen ja laittoi silmiin ekan erän puuduttavia silmätippoja. Seuraavaksi menin vielä aulaan panikoimaan lisää ja odottamaan lääkkeen vaikutusta.

Ei muuten auttanut rauhoittava sitten yhtään, oli ihan pilipalia ja hölynpölyä. Samainen hoitaja pyysi mut leikkaushuoneeseen, jossa laitoin omat silmälasit viimeistä kertaa sivuun, sain hiusten suojaksi myssyn, silmäluomet puhdistettiin ja kävin maate pöydälle.
Sit alkoikin mennä vähän huonommin :D olin psyykannut itseni siihen, että itse toimenpide saattaa tuntua inhottavalta. En ollut yhtään ajatellut, että esivalmistelut on se, jotka käy kipeää. Lisää tippoja, ripsiteipit ja luomenlevittimet ja mä panikoin, itkin ja puhisin. Olisin ihan oikeasti tarvinnut kunnollisia rauhoittavia lääkkeitä. Kaikista kivuliain osa oli tipat ja luomenlevittimet, mun herkät silmät tykkäsi niistä ihan hirveesti. Lääkäri sanoi, ettei koko leikkausta voida tehdä, jos mä en rauhoitu ja pysty olemaan paikoillaan. Silloin mun oli vaan terästäydyttävä.

Kun pystyin viimein olemaan liikkumatta ja hengittämättä, laserlaite siirtyi mun silmän yläpuolelle. Se oli kuin jostain scifi-elokuvasta. Piti pitää katse vihreässä pisteessä, naisääni laitteessa sanoi suction on ja pieni imu käynnistyi. Se ei tuntunut ikävältä. Tämä laserointivaihte kesti n. 30 sekuntia, jonka jälkeen laserlaite siirtyi ja tilalle tuli mikroskooppi. Lääkäri alkoi nyt operoimaan läppää. Sekään ei oikeastaan sattunut, tunsin että jotain tehdään mutta ei se kipeää käynyt. Tuntui, kuin olisin katsellut kaikkea vedenpinnan alapuolelta. Näkö ei pimentynyt missään vaiheessa, sumeni vain. 
Lääkärin operointi kesti muutaman minuutin, jonka jälkeen silmä huuhdeltiin ja siihen laitettiin tippoja.

Siinä olikin sitten vasta ensimmäinen silmä :D kaikki ylläolevat vaiheet toistettiin toiseen silmään, mutta meinasin taas lähteä lentoon viimeistään luomenlevittimien kohdalla. Lääkäri sanoi rauhallisesti, että vasemmalta silmältä loppuu kohta aika, että leikkaus olisi nyt saatava suoritettua. Jotenkin sain itseni koottua, ja myös vasen silmä saatiin operoitua. Lääkäri oli mukava, vaikka äänestä kuulinkin, että olin hankala potilas :D ikävintä olisi ollut, mikäli vain toinen silmä olisi saatu operoitua! Silloin oltaisiinkin oltu ongelmissa.

Mutta niin mä vain selvisin. Hävettää kyllä se hermoilu ja itkeminen, mutta kuten hoitaja sanoi, ihmiset on erilaisia ja eri asiat käy kipeää eri ihmisille. Hän ihmetteli vain, miten olin saanut tatuoinnit otettua - please, näitä ei voi edes verrata :D Ja kuten sanottua, mulla tuskin on koko kipukynnystä olemassakaan. Itse leikkaus ja laserointi ei sattunut, lähinnä esivalmistelut tuottivat mulle mieliharmia.
Kun pääsin ylös pöydältä (hieman tärräsi polvet), hoitaja jutteli vielä mukavia ja sain päähäni yllä näkyvät kärpäslasit sekä kipulääkkeen. Lasit päässäni kävin äidin kanssa kaakaolla ja kahvilla aulassa. Noin 20 minuutin jälkeen lääkäri tarkasti vielä silmät ja päästi kotiin.
Matkalla Kemiin torkuin hieman, koska kipulääke väsytti. Paras lääke leikkauksen jälkeen oli muutenkin silmien kevyesti kiinnipitäminen.

Näkö oli sumea, mutta pikku hiljaa illalla se alkoi tarkentua. Pystyin katsomaan telkkarista Salkkarit ja Huippumalli haussa, koska parhaiten näin ns. puoleen väliin, tosi lähelle ja kauas oli vähän sumeaa.  

Pöö! Ripset on juntassa kaikista tipoista :D

Seuraavana päivänä näkö oli jo huomattavasti parempi. Oon vieläkin ihmeissäni, että onko mun näkö oikeasti parannettu? Toipuminen on ollut suhteellisen helppoa, leikkausiltana sekä seuraavana päivänä oli silmissä pientä roskantunnetta, kuin olisi vaikkapa ripsi silmässä, sekä pientä kirvelyä ja vetistelyä. Mutta huomattamasti vähemmän, mitä olin ajatellut! Molemmissa silmissä on tosi pieni verenpurkauman näköinen kohta, mutta lienee normaalia. Lisäksi vasemman silmän ylänurkassa näkyy pieni "heijastus" tms. päätä heilauttaessa, ihan kuin näkö ei "ehtisi" mukaan. Se saattaa kyllä olla leikkaushaavakin. En huolestu siitäkään vielä, koska toipuminen on niin alussa :)
Leikkausta seuraavasta päivästä alkaen antibioottitippoja on käytettävä kolmesti päivässä kahden viikon ajan sekä kosteuttavia tippoja niin paljon kuin on tarvis, kuitenkin vähintään 4-6 kertaa päivässä. Tiistaina käytin niitä noin 15 kertaa, joten silmien kuivuus on ollut aika huomattavaa.Antibiootti kuivattaa niitä lisää, joten sen jälkeen on laitettava useamman kerran. Kuivan tunne ei ole kuitenkaan epämiellyttävä. Oon siihen varmaan jo tottunut, kun silmät on olleet aina kuivat.

Uskolliset toverini, hopefully you are history!
 
Jännityksellä ja ehkä pienellä pelolla katselen tulevaa. Toivottavasti toipuminen sujuu hyvin jatkossakin ilman tulehduksia. Helmikuussa on kuukausikontrolli, jossa tarkistetaan silmien kunto ja että mihin tulokseen on päästy! Tietysti toivon "nollanäköä". Joka tapauksessa uusintaleikkaus on maksuton tai halvempi ajankohdasta riippuen, mikäli toivottuun tulokseen ei päästy. Toivon mukaan sitä ei tarvita.

Tämä viikko pitää painella meikittä, välttää liikkumista hikeen asti (ikävä jo zumbaa!!) sekä olla koskematta silmiin. Hankalaa, koska oon yks silmien hinkkaaja. Viime yönä heräsin siihen, että suojalasit oli otsalla ja sormi oli MENOSSA silmään, onneksi heräsin :D Pitää vaan yrittää pysyä ruodussa.
Perjantaina lähdetään Helsinkiin, jossa suuntana Matkamessut, Turkin passin hakeminen ja kavereiden ja sukulaisten näkeminen! Messuista postausta sit myöhemmin :)