Tuo laukku on tököttänyt tuossa nyt viidettä päivää. Toistan, VIIDETTÄ PÄIVÄÄ. Oon liikuttanut sitä ainoastaan silloin, kun se on ollut edessä ja välillä kerännyt siihen päälle jotain, mitä sinne pitäisi laittaa kun sen joskus saa auki.
Pakkaaminen on mulle rakettitiedettä ja ydinfysiikkaa ja yksi maailman raivostuttavimmista ja vaikeimmista asioista. Ja se menee aina perseelleen. Puolet kamoista unohtuu joka tapauksessa ja vastapainoksi mukana on vaikka mitä ylimääräistä ja täysin turhaa romua. Paniikkia on siis luvassa, koska lähtöön on enää aikaa tämä ilta, kaksi kokonaista päivää ja megapaniikkinen lähtöaamu. Ja koska mulla näemmä kestää viisi päivää saada koko laukkua edes auki, en edes jaksa ajatella seuraavaa askelta.
Joka tapauksessa tällaista pikkuasiaa lukuunottamatta lähtöfiilikset on hyvät ja välillä ei malttaisi odottaa enää päivääkään. Fiilis ja lippu korkealla!
