Lomalaisella on aikaa

Kylläpäs mä nyt innostuin tämän kanssa, ei edes 24 tuntia välissä edellisen postauksen jälkeen!! Ehkä siitä syystä että a) nyt mulla on aikaa ja b) ehkä vähän jäänyt juttuja odotteleen tämän kevyen päivitystauon aikana.

 

Aivan hirveä kuva mutta eilen oli taas mallikeikan paikka koska ammattimalli ei päässyt tulemaan. Joten amatööripatukka sit sinne kävelemään... Näemmä nää takit ujuttautuu lomaelämäänkin vaikka väkisin. Tää oli nyt toinen kerta ja sehän alkaa suorastaan jo sujua. Varmaan kun pääsen kunnolla vauhtiin niin oikea malli tulee takaisin, hah.

 

Kahvia ja piparminttukarkkeja, life is goooood.
Meikäläinen on tosiaan oppinut juomaan kahviakin, siinä taas yks asia mitä en olettanut tapahtuvan esim. ikinä. Joku juhlamokka on kyllä edelleen musta liian kitkerää, mutta nuo Nescafen valmispussit on ihan passeleita ja niissä on valmiina kahvi, sokeri ja maito/kerma. Asiaaaaa.

 

.Näitä, ah. En tiedä mistä tää homma lähti mut veikkaan että tässä alkoi jo tarvitsemaan lisäpiristettä :D

Täytyy kyllä sanoa, että ei tää jatkuva kuumuuskaan ole aina niin kivaa. Varmaan Suomessa värjöttelijät nyt tuhahtelee (tosin eikö sielläkin ole helteet?) mutta ihan tosi, kun täällä pitää elää arkea ja käydä töissä niin kyllä välillä tympäisee jatkuva hikoilu, hapenpuute, väsymys ja kuivuus. Puhumattakaan pyykkivuorista, sähkölaskuista, ilmastoinnista johtuvasta nenänvuotamisesta ynnä muusta. Eihän siinä olis mitään kun olisi vaan viikon tai kaksi ja senkin ajan makaisi altaalla tai alasti ilmastoinnin alla. Mutta en valita silti, koska kohta (ihan oikeesti kohta, pian alka syksy!!) pitää taas tehdä lumitöitä ja sekös vasta tympäiseekin :D

Yritin ottaa kuvaa rusketusraidoista todistusaineistoksi, mutta oli aikaa vaikeaa saada kuvaa joka ei näytä pornokuvalta tai muuten epämääräiseltä:d olenko mä oikeasti noin valkoinen talvisin?? Hirveää. Ja mun maha on MUSTA, mä en ymmärrä miks se ottaa auringon esim. jalkojenkin edestä.

Mitäs vielä. Täällä on nyt oltu päälle kolme kuukautta ja samanmoinen suunnilleen jäljellä. Välillä on vähän koti-ikävä, varsinkin nyt kun oon aikalailla yksin täällä. Onhan täällä tuttavia ja kaikenlaisia kaksilahkeisia kavereiksi kutsuttavia tyyppejä mutta suomalaisia tyttöjä ei niinkään ja sitä on ikävä myös. Onneksi kämppis Julia tulee viimeistään syyskuussa takaisin<3
Äiti kävi täällä kesäkuussa ja se oli kivaa totta kai. Köyhänä työssäkäyvänä sain käydä kaks viikkoa ravintoloissa ja se kelpas kyllä :D ja sain lukemista ja tuliaisia Suomesta. Äiti yrittää tulla vielä syksymmällä uudestaan, ja toivottavasti tuleekin roudaamaan mun kamoja vähemmäksi. Ihan oikeesti, MISTÄ tuota tavaraa kertyy?? En mä nyt NIIn paljon shoppaile sentään. Joka tapauksessa pitää varmaan ostaa toinen pikkulaukku tai joku kassi että täältä pääsee joskus poiskin.

Laitetaanpa jotain sekalaisia kuvia matkan varrelta että tule varmasti kilometrin mittanen postaus,

Maininki eli saman pomon ravintola eli meikäläisen toinen koti/työpaikka/kaikkea mahdollista :D iltaisin upeat maisemat merelle ja kukkulalle.

Mainingin "takapihalta" eli rannalle päin, taustalla Kale-kukkula.

 

Ja ravintolan etupihalla mönki yks päivä tollanen turtles, eikä ollu mikään pieni :D

Deturin ruotsi-, norja- ja tanska-infot järjestettiin aina Azade-ravintolassa josta oli kivat näkymät satamaan. Ravintola oli rakennettu silleen "ylös" että satama oli ihan alapuolella eli upeat maisemat taattu. Näissä infoissa mun vaativa tehtävä oli jakaa meidän kortit, olla paikalla, pällistellä ja nauttia olosta. Ja ihailla laivoja.

Aurinkomatkojen infot taas järjestetään laivalla, eli kaksi kertaa viikossa saan nauttia miniristeilystä. On tässä työssä hyvätkin puolet ;) vaikka hitusen on hikinen olo tuonKIN jälkeen.

Loppukevennykseksi turkkilainen krapula-aamiainen jostain huhtikuun perukoilta.


Ja vielä yks ihana biisi. Tää on ollu hyvä vuosi turkkilaiselle musiikille<3