Elossa ja jokseenkin kunnossa

Hohhoijakkaaaa MUTTA PIDINPÄS LUPAUKSEN. Ei unohdu blogi. Ongelmana oli/on yksinkertaisesti netin puute, facebookkiin oon päässyt tasaisin väliajoin joko erinäisten paikkojen wifeillä (en tarkoita tällä Mainingin wifiä, se on surkea), muiden koneilla tai kännyköillä. 

Ja nyt kun VIIMEINKIN päästiin kämppään, jota voi jo sanoa jokseenkin pysyväksi (näillä näkymin neljä kuukautta), on täällä aulassa wifi jota voi käyttää. Oh yes, oma kone!

Töitä piisaa, välillä saa juosta tukka putkella infojen ja liikeen väliä ja välillä saa torkkua ja pelata työkavereiden kanssa palloa. Tai litkiä teetä. Tai lukea paskakirjoja. Tai kyylätä ihmisiä ovenpielessä. Tai syödä..... Anyway, työt on loppupeleissä jees ja homma on edellisvuoden jäljiltä hankassa, ainoastaan pukkaa mennä välillä hermot kun mikään ei turkkityyliin onnistu :D

Eikä hätiä mitiä, olen kuvannut kaikkea täysin turhanpäiväistä kännykällä.

.....

Paaaaaaitsi että näin puolen tunnin äheltämisen päätteeksi en saanut tähän yhtään kuvaa, koska se on ilmeisesti liian raskas homma tälle netille. Kokeillaanjoku toinen kerta, tulipahan kerrottua että hengissä ollaan!

Rakettitiedettä

NYT IHAN OIKEESTI!

Tuo laukku on tököttänyt tuossa nyt viidettä päivää. Toistan, VIIDETTÄ PÄIVÄÄ. Oon liikuttanut sitä ainoastaan silloin, kun se on ollut edessä ja välillä kerännyt siihen päälle jotain, mitä sinne pitäisi laittaa kun sen joskus saa auki.

Pakkaaminen on mulle rakettitiedettä ja ydinfysiikkaa ja yksi maailman raivostuttavimmista ja vaikeimmista asioista. Ja se menee aina perseelleen. Puolet kamoista unohtuu joka tapauksessa ja vastapainoksi mukana on vaikka mitä ylimääräistä ja täysin turhaa romua. Paniikkia on siis luvassa, koska lähtöön on enää aikaa tämä ilta, kaksi kokonaista päivää ja megapaniikkinen lähtöaamu. Ja koska mulla näemmä kestää viisi päivää saada koko laukkua edes auki, en edes jaksa ajatella seuraavaa askelta.

Joka tapauksessa tällaista pikkuasiaa lukuunottamatta lähtöfiilikset on hyvät ja välillä ei malttaisi odottaa enää päivääkään. Fiilis ja lippu korkealla!

Mutta tätä kaveria tulee ikävä. Mikki♥ 

Kuinka kävikään...

Voi hyvää päivää. Vuosi on kohta vierähtänyt ja näin hyvinhän tätä blogia päivitettiin :D
NYT ihan oikeasti yritän tsempata. Nyt on nimittäin samat tilanteet kun tuon edellisen postauksen aikoihin - Alanyaan lähtö häämöttää, tällä kertaa 14.4. 

Ei viime kesästä oikestaan sen enempää kun en näemmä saanut mitään aikaiseksi, mutta lyhyesti sanottuna oli paras kesä ikinä. Niin huippu että turha jälkikäteen ruveta mitään rustaamaan, toivottavasti tästä vuodesta tulee yhtä huippu. Ja nyt oikeasti lupaan tehdäkin jotakin...

Sama meininki tulee jatkumaan tänäkin kesänä, eli Mehmet Leder odottaa. Mitä lie tuo tämä kesä tullessaan, mutta tässä kertaa reissu venähtää varmaankin kauden loppuun :)

Voisin laittaa tähän muutaman kuvan nyt kuitenkin, suurin osa äitin kamerasta kun kävi mua moikkaamassa lomalla, koska itsehän en tälläKÄÄN saralla saanut niin mitään aikaiseksi. 

 

Edustavimmalla lähdetään, oon just sen näköinen etten ois kuukauteen nähnykään ruokaa. Mutta mamma tarjos useemmas kerran sen viikon aikana niin pakkohan se... Aah nuo ruuat.

Käytiin turisteilemassa Kale-kukkulalla, vähän maisemaa. Ei muuten ollu tuo rehkiminen ihan parasta keskikesän ja keskipäivän hupia, pikkusen pukkas hikeä ja soijaa ja kaikkea muutakin.

Paska laatu, mut Mega-Paula Mainingissa! Ehin just näkeen loppuosan töistä tullessa. Ja mummulle piti hommata nimmari, kyllä hoitui.

Jaa, ei tässä hirveesti muuta esiteltävää ole.
Tai joo! 

 Mehmet Leder Matkaoppaissa! 
Jee, tässähän ollaan suorastaan julkkispaikassa sit taas töissä... Ei muuten haittais yhtään jos nuo Hunksit tulisi tänäkin vuonna, jäi nimittäin multa näkemättä syksyllä.  Toivotaan ;)

Heissan !

Yksinkertaisuudessaan blogi kertoo kesästäni ja kesätöistäni Turkin Alanyassa. Kirjoitan tätä sillä periaatteella, että lukijat tuntevat meikäläisen, mutta mikäli tänne eksyy muitakin; lämpimästi tervetuloa :---)

Juna starttaa huomenna Turkuun ja sieltä sunnuntaiaamuna Alanyaan. En oo sisäistänyt tätä lähtöä vielä yhtään, laukkua oon myllännyt mutta sekään ei vielä tee tästä todellista. Kun sanon äidille heipat huomenna, saattaa tilannetajukin palata. Let's see...

Tänään vietin viimeistä (!) päivää Hennan kanssa - huomenna lähden minä ja ensi viikolla Henna kauas Helsingin sykkeeseen. Katsottiin Titanic noin sadannetta kertaa, fiilisteltiin sitä ja lopulta märistiin pihalla. ♥

Yks sana: uniformut !


Nyt nukkumaan, huomenna pitäis saada tuo laukku kondikseen.