Suomikotona

Tän blogin piti olla vaan viestinviejä Alanya-Suomi -välillä, mutta tuskinpa kukaan kuolee, jos tänne joskus jotain kirjoittelisi täältä Suomen päästä. Nimen pitäisi varmaan olla nyt Kemi calling :D karmiva...

Lauantaina 7. syyskuuta lensin siis Suomen kamaralle. Koskaan ei ole se noin neljän tunnin lento tuntunut niin pitkältä. Onneks mulla oli yhteensä kolme penkkiä käytössä ja sain maata miten päin halusin siinä. Ylikiloista piti maksaa mukavat 50€ ja Detur oli sekoillut vähän kaikkien listojensa kanssa mutta lopulta pääsin Burger Kingin kautta koneeseen. Vähän hikoilutti ne ryöstöhinnat joita ne kaikki raflat kentällä pyytää. Taisi olla tasan puolet hintoihin lisää verrattuna kaupunkiin. Vaikka Simit Sarayita rakastankin en helvetissä maksa yli kymmentä liiraa niistä kääröistä. Mänkkäsin sitten Burger Kingissä 19 liiran kana-aterian josta olin edellispäivänä maksanut Alanyumissa 9 liiraa :D

Nyt on maattu kotona kolmisen viikkoa ja toivuttu kesästä. Töitä oon yrittänyt katsoa mutta ei hirveää ylitarjontaa ole sellaisista paikoista, joihin mä voisin edes hakea.

On tää Kemikin ihan nätti pleissi joskus. Tänne tullessa täällä oli vielä jopa verrattain lämmin sää ja pärjäsinkin pari ekaa viikkoa tyyliin hupparilla ja sillä uudella farkkutakilla. Tosin nyt tapahtui nytkähdys johonkin kylmempään...

Minun Mikki <3 ekana päivänä se oli vähän kummissaan että mistä tuo akka on nyt taas tullut. Haisin vielä toiselle koirallekin, kun olin tulomatkalla törmännyt yhteen tuttavaan. Vähän Mikki ihmetteli mutta seuraavana päivänä makasi taas sylissä. Vauva<3

 

En tainnut muistaa päivittää tätä edes Facebookin puolelle, mutta täällä sitten. Otin (taas??) viimeisenä Alanya-päivänä tatuoinnin, kuten viime vuonnakin. Ei vissiin passaa käydä enää:D otin samassa paikassa kuin viimeksikin, koska laatu oli hyvä. Tällä kertaa tosin ei ollut, kuvastakin ehkä näkee pientä haaleutta. Tekijällä oli tosin ongelmia sähkön ja virran kanssa, tuskinpa tahallaan teki. Eikä varmaan helpottanut asiaa, kun seuraavana päivänä tosiaan kannoin yhteensä neljää kassia ja jatkuvasti joku hankasi uuteen kipeään tatuointiin. Itekin olisi siis voinut olla varovaisempi. Facebookissa kerroin tästä yhdelle työntekijälle siellä ja lupasivat korjata ilmaiseksi, mutta en tiedä milloin oon menossa takaisin. Voisin käydä lisäämässä mustetta siihen täällä, jos vain saa ajan. Olkapään perhos-rukka on myös ihan vähän haalentunut, mutta ehkä 5 kuukautta suoraa auringonpaistetta tekee tehtävänsä :D niin tosiaan, ja teksti tarkoittaa turkiksi olen elävä/elossa, olen vahva yms. Kaikesta huolimatta ;)

Ja jumalauta, meikän kovalla työllä hankittu rusketus kesi pois. Siis yäk. Ikinä ei oo ollut mitään ongelmaa ihon kanssa, mut nyt vissiin tuli liian isona järkytyksena veden ja sään vaihtelut. On tässä jotain väriä vielä jäljellä ja aikamoiset rajat.

Aattelin vielä kirjottaa tähän mitä oon tulevaisuudesta miettinyt, mutta se on taas sellasta tekstiä etten enää tähän sitä viitsi oksentaa, tuli näköjään jaariteltua. Seuraavassa sitten. Mutta hieman on elämän suunta hakusessa. Hohhoi.