Mä tuun kylmästä lämpimään

Ai herraisä en ees osaa kirjoittaa tänne enää. Yksinkertaisesti ei oo mistä kirjottaa! Lukijoita aivan hirveesti kiinnostaa tää kälyinen Kemi-elämä. Mitkä on tällä hetkellä mun kohokohtia? Satunnaiset työvuorot, uusi kännykkä (joka muuten lagittaa jo nyt - selkeesti mua on huijattu), jouluherkut ja, no, siinä se.... 

Kuvamänkkäys. Kaksi ylintä kuvaa töistä, pehmot piti mulle seuraa narikassa :)
Kesälaukkuja kaivellessa löysin nimikorttini kesältä. Ah, memories. Ton tekeminen muuten maksoi 5 liiraa kirjakaupassa. Olis pitänyt tehdä kans joku "big boss"-kortti ja kuleskella sen kans ympäriinsä. Ja Mikki ottaa rennosti <3


Alanyaan liittyen ei ole mitään meneillään. Hissukseen tässä kattelen asuntoja ja silleen. Tarkoitus olisi siis äidin kanssa yhdessä hommata vuokrakämppä ja maksaa vuorokuukausin, mä punkkaisin sit siellä ja äiti tulisi lomalla pesemään pyykkiä ja siivoamaan kaveriksi. Vaikuttaa passelilta suunnitelmalta, kun olisi viimeinkin oma kämppä eikä riippuvainen pomoista ja ties mistä. Ja vuokranmaksu vain vuorokuukausin, sekin olis vasta jotain. Eli parempi sit löytää jotain duunia että saa oman osansa maksettua :D

Niin tosiaan, on mulla yks juttu. Kävin tänään näöntarkastuksessa, selvittämässä vieläkö mun näkö muuttuu. No, ei muutu eikä oo pariin viime vuoteen paljon muuttunut. Oon täälläkin varmaan maininnut, että oon haaveillut jo vuosia silmien laserleikkauksesta. Mun silmissä on miinusta -6,5 ja -5,5 eli oon sokea pöllö ilman laseja. 
Leikkaus helpottais niin paljon. Eikä nyt tosiaan ole pelkästään ulkonäöstä kysymys - päinvastoin, saan paljon kommenttia että lasit sopii mulle. Niin munkin mielestä, mutta näin yli 10 vuoden niiden jatkuvan pitämisen jälkeen alkaa jo nyppiä. En voi kunnolla käyttää piilareita eli rillit on edessä jatkuvasti. 
Pelkkä leikkauksen ajatteleminenkin saa mut kauhun valtaan, ja jotain mun sietokyvystä kertonee se, etten pysty edes telkkarista katsomaan, kun niitä tehdään :D otin nyt kuitenkin ensimmäisen askeleen ja laitoin Terveystalolle viestiä. Hyi.

Loppuun yks biisi, ennen kuin jatkan tätä turhan jauhamista. En pahemmin tykkää Anna Abreusta enkä Jukka Pojasta, mut tää veto on mainio!

Olen pallolleni eksynyt

Olin ajaa ojaan yksi ilta kun tämä biisi soi radiosta ja noi sanat kolahti NIIN! Oon tän kuullut usein ennenkin, mutta selkeesti eri mielentilassa. Uskon että varsinkin toi kertsi koskee parin lukijankin elämää! :D

Valtava maailma kutsuu mua,
Mun on nähtävä, tehtävä kaikki heti ja nyt.
Valtava maailma laulaa ja juo,
Mul on paikkani kateissa tahdon sen heti ja nyt.
Olen pallolleni eksynyt 








Ps. Kiitos onnitteluista tuohon edelliseen postaukseen! <3
Julkaisin saman myös Facebookissa (eniten tykkäyksiä kerännyt juttu!! hirveen tärkeetä...) ja samantien sain pari huolestunutta viestiä hei ootko mennyt naimisiin? Anni did you get married? HEY PLEASE! Surkuhupaisinta on, että suurin osa näistä tuli turkkilaisilta - ihan kun ne ei tietäisi oman maansa käytäntöjä siitä, että käytössä on isän sukunimi :D
Ihan hassua kyllä että mun sukunimi on siellä päässä nyt isän sukunimi, mutta eihän se tänne Suomeen paljonkaan vaikuta :)

Happy news!!

JEE!

Tänään se saapui 1 vuoden ja 2 kuukauden odottelun jälkeen:

 
 
Uusi Turkin kansalainen tässä päivää! Eikun siis merhaba ;)
Toissa maanantaina sähköpostia tarkistaessani olin vetäistä kahvit kurkkuun ja nenään ja joka paikkaan, kun huomasin, mitä lähetystöstä saapunut (hyvin nuiva) viesti piti sisällään - kansalaisuushakemus on hyväksytty! Pyydettiin lähettämään postimerkit, passikuvat, mun passi ja 3 euroa kimlikin eli turkkilaisten henkkareiden tekoon.

Ei toki mennyt taaskaan niin kuin Strömsössä. Lähetin sinne mustavalkoiset kuvat, koska noh, täällä mustavalkoiset kuvat on lainmukaiset ja kymmeniä kimlikejä nähneenäkään ei  tullut muuta mieleen. Niidenhän piti olla värilliset - KIITOS KUN MUISTUTITTE! No ei hätää, mulle oli jäänyt just ne 3 vaadittavaa värikuvaa kesältä, kun hain oleskelulupaa. Eikun kuvat postiin toistamiseen.
Inhotti lähettää passi postissa, onhan se nyt vastenmielistä että se seikkailee ympäri Suomea. Tietysti lähetin kirjattuna kirjeenä.Olivat ottaneet passista vaan kopiot, niitähän en itse olisikaan voinut ottaa...

Tää on ollut erittäin ärsyttävä ja hidas prosessi. Olisi tähän kyllä varmaan saanut menemään 10 vuottakin, joten oon iloinen. Olisivat saaneet tulla kyllä jo kesällä, niin ei olis tarvinut ostaa oleskelulupaa! Anyway all good in the hood! Nyt ei tarvitse enää huolehtia oleskelu- tai työluvista <3 Nyt oon kansalainen ja Turkin päässä käytössä tulee olemaan isän sukunimi. Nyt voisin helposti hommata myös turkkilaisen passin, mutta sitä pohdin vielä. Se joka tapauksessa vaatii henkilökohtaisen käynnin lähetystöön, mutta tammikuussa olen menossa Helsinkiin joten mietin asiaa siihen asti :)

Pari biisiä tähän ilottelun loppuun:




Oon seurannut näitä tyyppejä parisen vuotta, noi jätkät on niin FIERCE! Ja ne tanssii korkkareilla! :D tänä vuonna oon tosin melkeen tippunut kelkasta kun on tullut niin paljon uusia biisejä. 



Turkkibiisejä unohtamatta! Niin hyvä biitti!

Lazy days are over!

Oh hell to the yes!

Mulla on yks kiva uutinen tuolla luonnoksissa odottamassa, julkaisen sen ens viikolla kun saan kuvamateriaalia ;) liittyy Turkin kansalaisuuteen!

Mutta nyt! Oon ollut työttömänä siitä asti kun tulin Alanyasta. Tietty tää on nyt ollut mulle vähän "kesälomaa" kun kesällä ei sitä ollut. Mutta aktiiviseen työ- ja opiskeluelämään tottuneena tällainen lojuminen alkaa pitemmän päälle tympimään. Aika on kyllä suhteellisen hyvin kulunut kavereiden, ulkoilun, urheilun ja kaikenlaisen puuhastelun merkeissä. Mutta inhottaa tällainen no-lifetys.

Siihen tuli nyt päätös! Sain nimittäin töitä Lumilinnasta, mikä siis rakennetaan tänne Kemiin joka vuosi. Eli jopa oman alan töitä, mikä on huippua. Kuulemma enimmäkseen yövuoroja, iik :D mitenkähän siihenkin rytmiin sitten tottuu, oon aika huono nukkumaan edes päikkäreitä. Mut kyllä se siitä!
Homma alkaa vasta tammikuussa ja kestää huhtikuun alkuun eli mihin asti linna on avoinna. Ajattelin, että "kesäloma" jatkuu vielä, mutta tänään sain kivan puhelun hotellista, jossa olin kaikki kouluaikaiset työharjoitteluni ja myöskin työsoppari oli. Sieltä soitettiin, että lauantaille olisi hommia! Ja kuka tietää, tarvittaessa ehkä myöhemminkin :)

 
Nyt on hyvä fiilis! Tää elämä alkaa tästä rullaamaan taas. Turkkiin lähtö tulee sit siirtymään vähintään sinne huhtikuulle, koska todellakin otan ennemmin työmahdollisuuden ja rahan ansaitsemisen vastaan. Olin miettinyt joskus maaliskuussa menemistä, mutta sama se nyt oikeastaan kuukaudelle parille :)
Pitkästä aikaa oikeesti hyvä fiilis!

Alanya-historiani

Tein jotain pientä muokkausta täällä, vaihtelun vuoksi. Voisi kunnolla vaihtaa värimaailmaa ja muuta vastaavaa, jos jaksaisi kunnolla perehtyä! Pelkään että saan koko roskan sekaisin enkä enää kivan näköiseksi :D


Ajattelin vähän valottaa syvemmin näitä mun Alanya-seikkailuja, koska reaaliaikaisesti niistä tuli aika pintapuolista tietoa. Ja kesän 2012 reissusta tuli, noh, ei mitään :D ja vähän kertoa että miten sinne alunperin päädyin töihin, miten ja miksi palasin samoihin hommiin, miltä hommat oikeasti tuntui ja mitä ensi vuonna. 
Kuvituksena sekalaisia kuvia vuoden 2003 ja 2011 lomareissuilta sekä kahdelta viime kesältä!

Sekamateriaalia v. 2011 lomareissulta. Vasemmalla kakku, keskellä ranta ja oikealla hotellin Yrjö-kissa :D
Oltiin äidin kanssa kahdestaan reissussa kesäkuussa, kaksi viikkoa Riviera-hotellissa. Ihana hotelli! Matka oli mun ylioppilaslahja, koska ei oltu käyty todella moneen vuoteen missään. Itse asiassa 2003, silloinkin Alanyassa, taisi olla meidän edellinen reissu. Sitä ennen oltiin käyty myös Kemerissä, Marmariksessa ja Sidessä.
Jossain vaiheessa lomaa meikä ulvoi ja märisi hotellin tietokoneilla, koska yhteishaun tulokset oli tulleet ja mun nimeä ei missään! Se harmituksen määrä oli uskomaton. Loppukesastä tuli kirje, että mut on kuitenkin hyväksytty opiskelemaan matkailua, joten loppu hyvin kaikki hyvin :D

V. 2003. Tyhjän näköinen ranta!

Alanya oli tuttu paikka, mutta muuttunut melkoisesti sitten edellisen reissun. Tällä matkalla tutustuttiin kuitenkin erääseen suomalaiseen naiseen, joka oli töissä Mehmet Lederissä. Hänestä ja mun äidistä tuli ihan kavereita ja jutustelu jatkui Facebookissa. Talvella tämä nainen sitten kyseli, tietäisikö joku halukasta tulemaan seuraavaksi kesäksi kyseiseen nahkaliikkeeseen avuksi. Äiti mainitsi asiasta mulle, ja ei tarvinut kauan miettiä! Sitä kautta siis päädyin sille tielle :)

Toukokuussa 2011 sain sitten lopettaa koulun siltä vuodelta vähän aikaisemmin. Onneksi, koska se oli ärsyttävä mihinkään liittymätön ruuanlaitto-kurssi :D loppukuusta matkustin ensin yöjunalla Turkuun, jossa tapasin tulevan kämppikseni, nykyisen hyvän ystäväni ♥. Turusta lennettiin Antalyaan ja sieltä Alanyaan. Siellä kotiuduttiin ja siitä se lähti pyörimään. Asuttiin ihan "turkkilaisessa" kerrostalossa, yhden kadunpäässä pääkadulta. Töihin mulla oli noin 1 kilometri matkaa ja Maininki-ravintolaan, jossa kämppikset oli töissä ja jossain sain syödä, oli ehkä 300m päässä. Se oli kiva paikka asua! Sinä kesänä muutettiin kylläkin neljä kertaa ja kämppiä oli yhteensä kolme. Tämä, asunto Cikcillissä ja erään tuttavan asunto Kleopatran puolella. Matkalaukkuelämää..... Pomo tosiaan maksoi asunnot molempina vuosina. 2013 maksoin loppuajasta itse myös sähkön ja veden.

Vanha kunnon Mehmet Leder. Hieman valikoima muuttunut reilussa vuodessa, mutta muuten sama. Ylä- ja alakerta. 
Tykkäsin tuosta työstä tosi paljon, sen takia kai tein sitä toisenkin kauden. Mun työnä ei ollut niinkään myynti, vaan sen hoiti "ammattilaiset", mutta olin tulkkina ja kääntämisapuna sekä esittelin takkeja, autoin sovituksessa, tein kaikkia taustatyötä. Ja välillä myinkin ;) lisäksi kävin matkanjärjestäjien infoissa, esittelemässä puljua, jakamassa yhteystietoja ja pitämässä arpajaisia. Vuonna 2012 oli vielä nahkashow't eri hotelleissa, 2013 show't oli painottuneet Maininkiin tai yhteen tiettyyn hotelliin pitemmän aikaa. 
Paljon tuli vietettyä aikaa liikkeen ulkopuolella istuen, asiakkaita houkutellen ja naapuriliikkeiden poikien kanssa aikaa viettäen. Good evening, yes please, you can come look inside, hi hi :D

Ihan valehtelematta, kesä 2012 oli parasta aikaa ikinä. Se oli oikeastaan ensimmäinen sellainen itsenäistymisen hetki mulle, ja villiinnyin aika lailla :D Hoidin työni hyvin, mutta lähes joka ilta olin jossakin, jos en juhlimassa niin kavereiden kanssa, hellustamassa, pyörimässä jossain. Se meno oli aika villiä, haha... Muutettiin 2,5 kuukauden aikana se helkkarin neljä kertaa ja muuta vastaavaa, mutta mä elin elämäni parasta aikaa. Tutustuin mahtaviin ihmisiin, sain ikuisia ystäviä, opin kantapään kautta montakin asiaa, mutta kaikista eniten opin itsenäisyyttä, itsevarmuutta ja oma-aloitteisuutta vieläkin enemmän. Oon kaikin puolin kiitollinen, että oon tällaisen mahdollisuuden saanut!

Olin Alanyassa vähän alle kolme kuukautta, joka tuntuu nyt tosi lyhyeltä, kun vertaa seuraavaan pitempään kauteen. Olisin ollut pitempään, mutta matkailualan toinen vuosi starttasi seuraavalla viikolla kotiinpaluusta. Se oli mulle melkeinpä järkytys :D IKINÄ ei ole vituttanut niin paljon tulla kotiin, ikinä ei ole oksettanut Kemi niin paljon, ikinä ei ole ottanut päähän tulla tänne niinkuin elokuussa 2012! Tuntui, että kaikki jäi siellä päässä kesken. Koulukin tympäisi oikein toden teolla, mutta onneksi oli se koulu, muuten olisin varmaan mennyt läpi seinien. Joskus loppuvuodesta elämä alkoi hymyillä, koska olin yhteensä noin neljä kuukautta työharjoittelussa paikallisessa hotellissa, mikä oli tosi kivaa hommaa, ja kaiken päälle tapasin siellä ihanan miehen, haha. Se ois melkein oma postauksen aiheensa se stoori! :D

Anyway, jossain vaiheessa talvea aloin kyselemään Alanyaan päin, että mitenkän seuraava kesä. Olin joka tapauksessa menossa Matkamessuille 2013 auttamaan pomon ständille, joten viimeistään siellä selviäisi kai sekin!

Matkamessut! Oli aika rankat ja työntäyteiset 4 päivää, mutta nuo messut on aina vaan niin upeat! Tuli myös nähtyä pitkästä aikaa luokkalaisia, jotka tulivat messuilla käymään pohjoisesta (mulla oli silloin se työharjoittelujakso). Tuli pomonkin kanssa juteltua ja sellaisen kuvan ainakin sain, että senkus tuut seuraavanakin kautena :D

Ja mähän menin. Valmistuin matkailuvirkailijaksi (hyvin arvosanoin ;)) pienin juhlamenoin huhtikuun alussa, ja 14.4. lähdin taas. Tällä kertaa vastassa uusi kämppis ja joku väliaikaismajoitus. Kun vähän aikaa annettiin vastalauseita, päästiin meidän oikeeseen kämppään. Mähän yksin jäätyäni muutin siitä vielä kolmanteen kämppään, mut näin pitkällä aikavälillä se nyt ei niin jurppinut. 

Sama työ, melkein samat työkaverit. Jotain pientä muutosta joissain asioissa, mutta naapuriliikkeet ja "veljet" oli paikoillaan, ihan kuin kotiin ois tullut. 
Joka tapauksessa tää kausi oli jotenkin erilainen. Ok, mun naiiviuteni ja yli-innokkuuteni oli toki vähän karissut, mutta tänä vuonna moni asia oli kuitenkin eri lailla. Loppujen lopuksi mulla tuli jonkunverran ongelmia pomon kanssa, ei mitään henkilökohtaista, lähinnä näkemyseroja. Ja yhden työkaverin kanssa yhtenä päivänä me naurettiin ja rakastettiin toisiamme, seuraavana päivänä huudettiin kurkku suorana ja hyvä ettei käyty käsiksi :D oltiin sen kanssa ihan liian samanlaisia henkilöitä. Mut nyt ollaan väleissä, joten kaikki ok. 

Pähee takki ja näkymä ovelta. Ois pitäny vaatia toi takki itelle, heitin sen läpällä niskaan mut se olikin suorastaan upea :D 

Työ ei ollut fyysisesti rankkaa, vaikka tietysti pitkät aamusta iltaan -työvuorot vaati totuttelua. Mutta jotenkin sen ei antanut haitata, vaan sen tiesi olevan pelin henki. Turistit aina kauhisteli 10-22 -vuoroja ja yhtä vapaapäivää, mutta mähän olin ihan tosi hyvässä asemassa. Suurimalla osalla ei mitään vapaapäiviä kesäkautena ole! 
Joskus heinä-elokuun vaihteessa pomo hommasi uuden ravintolan, jossa mä sitten olin loppuajan ja kävin nahkaliikkeessä vain infot. Se oli paljon fyysisempää työtä kuin liikkeessä istuminen ja satunnaisten asiakkaiden palvelu :D janoisia asiakkaista riitti aamu kahdeksasta iltamyöhään, joten siinä tuli kyllä liikuttua. Ja vaikka mun kuumansietokyky on hyvä, joskus elokuun loppupuolella tuli siinäkin seinä vastaan. Se helle oli uskomaton, ja kun koko päivän juoksee uima-altaan ja baarin väliä paahtavan auringon alla... Mulle tuli noin kaksi tai kolme kertaa sellainen olo, että nyt lentää laatta ja lähtee taju. Sen näki varmaan naamastakin, kun työkaveri ihan kauhuissaan oh my god sit down I'll take care of them. :D se helpotti kun hengähti vähän aikaa.

Otin tänä vuonna muutenkin vähän rauhallisemmin. Olin erittäinkin liian seurallinen, mutta biletettyä ei tullut läheskään edellisvuoden verran, mä en käsitä millä kunnolla ja viinapäällä mä vedin sen edelliskesän :D tänä vuonna tykkäsin hengata kotonakin.

Tämä kausi oli jollain tapaa erilaisempi, aikuisempi, hankalampikin. Paljon oli pikkukiistaa töissä. Kausi oli turistien kannalta todella surkea, mikä kiristi hermoja kaikkialla. Silti se 5 kuukautta oli upeaa ja kasvattavaa aikaa jälleen kerran ja taas tutustui uusiin, mahtaviin ihmisiin. Oli taas rakkautta ja iloa vaikka muille jakaa, muistot lämmittää näin koleina syysiltoina.

Tällä kertaa oli kuitenkin kivaa tulla kotiin, suurena erona edelliskertaan. Siihen kyllä vaikutti hieman kireä tilanne töissä, joka lopulta olikin mun kotiinlähdön syy. Olisin voinut jäädä sinne lojumaan, mutta halusin silti tulla. Kemi nyt aina on hitusen masentava paikka palata, koska tää ei muutu mihinkään, mutta ihanaa oli silti. Tänä vuonna koti-ikäväkin oli ollut suurempi.

Oon kiitollinen näistä kokemuksista ja ne on kasvattaneet mua ihmisenä paljon. Välillä tuntui siltä, että ei musta ole tähän, ennen lähtöä tuli aina pakokauhu, mutta mä selvisin kaikesta! Se oli kaiken pelon arvoista, eikä elämästä tuu mitään, jos ei uskalla koettaa! :)

Tuli sen verran tätä tekstiä, että jätän tulevaisuuspohdinnat toiseen postaukseen. Loppuun vielä biisi, jota on luukutettu viime aikoina kovasti.
Toivottavasti tykkäsitte tällaisestä postauksesta :)

Postausideoita ja hölinää

Jipii, oon saanu pari uutta lukijaa, tervetuloa :) vaikka nykyään tuo Alanya calling onkin harhaanjohtava nimi, kyllä tässä taas myöhemmin päästään niihinkin aiheisiin takaisin ;) Kemi calling ei oo kovin raflaava, joten taidan antaa tän nimen vaan olla!
Lisäsin tuonne yläreunaan tuollaisen Kuka, mitä, missä -osion, jos tänne eksyy muitakin uusia lukijoita ihmettelemään.

Ajattelin vääntää tässä lähiaikoina jonkunlaista postausta siitä, millaisia suunnitelmia mulla siis on Alanyan varalle. Melko selvää, että kuviot tulee muuttumaan radikaalisti viime vuosiin verrattuna. Kiinnostaisiko tällainen?
Muutenkin saa heittää milloin vain postausehdotuksia Alanyaan, Turkkiin tai mihin vain liittyen! Mun ideat alkaa olla lopussa ja omassa elämässä ei tällä hetkellä oo mitään kirjottelemisen arvoista :D

Jotain turinaa kumminkin viime viikoista:

Kuva finnkino.fi

Kävin katsomassa Dome Karukosken Leijonasydän-elokuvan. Oli muuten loistava, suosittelen! Yleensä en perusta suomalaisista elokuvista, paria poikkeusta lukuunottamatta. Tääkin oli ehdottomasti poikkeus! Upeita näyttelysuorituksia, erityismaininta Jani Toivolalle. Jani on ihana<3

Oon nyt vääntämässä kolmansia villasukkia parin viikon sisään :D ensin tein yhdet tulevaksi lahjaksi, sitten yllätyssukat eräälle hyvälle ystävälle joka tulee palelemaan koko talven Ruotsissa töissä ja nyt teen yhdelle parhaista kavereista. Mä voisin tehdä sukkia jatkuvasti, mut valitettavasti kohteet on vähissä :D oon tehnyt sukulaisille, itelle ja äitille miljoonat. Toivon mukaan voisin tehdä lisää tuonne Ruotsiinpäin, riippuu siitä millaisen reaktion ne saa aikaan kun sinne asti postipoika ne kuljettaa ;) ne oli isoimmat sukat tai pikemminkin sukset joita oon koskaan tehnyt, kokoa 44!!

Ihania lankoja!!

Oon taas innostunut lukemisesta, koska pari tosi hyvää kirjaa on osunut käpäliin. On aikoja, jolloin mun lukeminen rajoittuu Cosmopolitaniin ja kirjastossa käydessä vaan vaeltelen enkä löydä mitään, ja joskus tulee luettua kuin hullu. Nää kaks on niin järkälemäisiä, että jos sängyssä lukiessa tiputtaisin ne naamalle niin varmaan kuolisin :D Tuo "Kunnia" kertoo eräästä turkkilaisesta perheestä ja heidän elostaan Isossa-Britanniassa sekä mm. kunniamurhista. Tuosta toisesta taas luin nimenomaan Cosmosta ja vaikutti hyvältä. Näiden lisäksi mulla on pari muutakin kirjaa ja yks varauksessa!

Niin se elämä heittelee suunnasta toiseen, milloin elän hektistä elämää Alanyassa ja milloin kudon ja luen tyytyväisenä kaukana pohjoisessa :D

Onneks mulla on tää kaveri, jonka kanssa otetaan yhdessä rennosti <3

Synttäreitä ja nolifetystä

Huono bloggaaja täällä päivää. Pitäs laittaa tää jollekin jäähylle siks aikaa kunnes taas lähden johonkin. Huomatkaa sanamuoto... Juttelin yks päivä äidin kanssa jotakin kevääseen liittyvää ja se tokaisi "sää lähet alkuvuodesta Alanyaan, kyllä mää sen tiiän". Niin määkin taidan tietää, vaikkei siinä järkeä olekaan.

Enivei, nyt ollaan kuitenkin Perämeren perseenreiässä pohjukassa ja vietetään elämätöntä elämää. Vietin alkuviikosta synttäreitä, joita kävin vähän juhlistamassakin keskiviikkona. Syyslomat alkoi joten oli jopa porukkaa liikenteessä. Alkaa vaan nyppiä että täällä on aina samat naamat joka paikassa. Ja surkeinta on se, että mäkin kuulun niihin naamoihin :D

Töttöröö ja tukka harottaa. Kuunneltiin ennen baaria vanhoja suomihittejä ja fiilisteltiin. Gimmel, Pikku G, Antti Tuisku... <3 tuli ihan kurppanen olo kun Gimmelin Roviolla-biisistä (jota oon luukuttanu nyt kaks päivää) on 11 vuotta.

 Kaverin kisumisu diggas hirveesti, kun oltiin alkoholin vaikutuksen alaisena. Kattokaa sen naamaa :DD mä en oo yhtään kissaihminen, mutta kissat ite ei auta sitä yhtään. Yritän olla niille kiva mut ei ne vaan tykkää musta. Tämän Nellan kanssa ollaan kuitenkin vuosien edetessä päästy jo jonkintasoiselle keskusteluasteelle. 




Alko tympäisemään, kun tajusin etten voi enää tänä vuonna lähteä Turkkiin. Se sallittu 90vrk/6kk ylitettiin reilusti ja viisumikin mulla umpeutui viime kuussa. Ilmeisesti pitää odottaa vuoden vaihtumista. TAI SITÄ KANSALAISUUTTA, JOKA EI KOSKAAN TULE. Ollaan taas oltu linjat kuumina lähetystöön, mutta millon ne ei vastaa, millon ne viettää pyhäpäivää... Löysin sen "mun" virkailijan Facebookista, pitäisikö lisätä kaveriksi ;)
Ois kuitenkin kiva ehkä käydä Alanyassa talvella. Varsinkin kun kaveri on ehkä menossa. Mut ei väkisin, ei auta mennä pelleilemään sinne passintarkastuksiin. Suomeen tullessa ne ei edes tarkistaneet mun oleskelulupaa tai passia muutenkaan, mut jos nyt päättäisin lähteä niin ihan varmasti syynäisivät joka sivun ja heittäisivät jonnekin tyrmän perälle. Kyllä tää mun tuuri tiedetään. 

Katoin ikkunasta ulos ja sataa lunta :( ai kauheeta.