Kohteessa

Terveiset Alanyasta!
Matka oli mulle ominaisen tuurin mukaisesti varsinainen tuskien taival, mutta perille ja kotiin päästiin loppujen lopuksi :D en edes tiedä mistä aloittaa.

Ihme ja kumma, mutta Kemi-Helsinki -lento meni vielä sen kummempia kommervenkkeja. Mitä nyt oli itkusta ja räkästä hyvästellä äiti. MaybenFlyben potkurikottero kiihdytti taas siihen malliin että meinasi mennä penkistä läpi ja isoimpia ukkoja siirrettiin takaosasta etuosaan tasapainon säilyttämiseksi. Itkua tursasin lennon alkuajan mutta sen jälkeen mulla taisi jo kuivahtaa kyynelkanavat. Heitin tujun kahvin naamaan ja maailma alkoi kirkastua (ps. oltiin hieman etuajassa).

Tähän väliin muistuttaisin, että mulla ei ole voimia nimeksikään enkä oikein käsitä miten oon joskus saanut raahattua enemmänkin tavaraa. Iso matkalaukku, isoin mahdollinen käsipakaasi ja käsilaukku oli nyt tällä kertaa matkassa. Jollain pelillä sain itteni saapuvista lähteviin, ja siitä jonnekin kentänreunalle. Vaikka olin tosi ajoissa, niin oli moni muukin sillä SunExpressin jonot oli jo aikamoiset. Siinä meni puolisen tuntia ja -tätä en oo ikinä ennen kokenut- piti maksaa ylikiloista jo mennessä. Olin sitten katsonut painorajat väärin, se olikin että Turkki ja joku muu 20kg ja KAIKKI MUUT sen 30kg. Ok, menkööt, sainpa sen käsistä pois.

Siinä sit nautiskelin vähän ruokaa ja juomaa ja latailin puhelinta, sit pitikin jo vähän meikata kun oli se tursaaminenkin loppunut. Olin alunperin tosi ajoissa, mut ilmeisesti oon niin helkkarin hidas jokasessa asiassa, että loppujen lopuks missään ei tarvinnut odotella kauaakaan, koneeseenkin päästiin heti. 
Istuin viimeisellä rivillä käytäväpaikalla, eli koko neljän tunnin ajan haisi ihanat eritteet ja joku vahingossa töni tai oli iholla kiinni. Onneksi oli vaan sen neljä tuntia. Ainakin kaks kertaa ennen tuolla yhtiöllä mulle on työnnetty ruoka eteen vaikken oo siitä maksanut. Noh, ei tietenkään tällä kertaa :D ei ois haitannut mitään...

Antalyassa vastassa oli ensimmäisenä ihmismeri passintarkastuksessa, en oo sitä kyllä muutamaan reissuun nähnyt noin täynnä. Ja luonnollisesti ei ollut turkin kansalaisille omaa jonoa (eikö joskus ole ollut??) joten mun haaveet päästä nopeammin meni siliän tien :D yksi reunimmainen tiski oli erilainen kuin muut, mutta siellä ei ollut ketään lähimaillakaan. Tiedä sitten.
Olin maksanut Nazarille kuljetuksesta Alanyaan. Arvatkaapa löytyi mun nimeä mistään listoilta? Aloin ihan tosiaan jo hermostua ja heristelin varausvahvistuksia, joissa seKIN asia luki. Kädet muuten tärisi tässä vaiheessa noista laukuista. 
Jostain autosta mulle löytyi sitten tilaa, ja kuski oli tosi hauska tyyppi. Se piristi. 

Alanyassa sain kyydin Atatürkin patsaalle, jossa eräs suomalainen ystävä jo odotteli. Vaihdoin heti rahaa ja luonnollisesti moikkasin työkavereita ja pomoa, ja saatiin vielä kyyti kämpille. Kirsikkana kakun päälle pomo kantoi mun laukun ylös, mikä onni :) vähän ajan päästä saatoin kaverin, ostin vähän ruokaa ja palasin kotiin ihan taju pois. Siis mikä väsymys! 
Taas mua koeteltiin mutta loppu hyvin, kaikki hyvin :D

Tänään oon laitellut vähän kämppää ja illemmalla nään kavereita yms. Huomenna alkaa työt. Päivittelen tänne heti ensi viikolla kuvia ja muuta tietoa, tässä vain nyt ensi-infoa että hengissä olen. Palataan! ♥

Osimoilleen näin!

Pärsk, mun surkee huumorintaju nauraa vieläkin Jamolle ja kysyppä joku toinen, kysyppä vaikka kierreportaat.....

ASIAAN! Musta tuntuu että viimeiset päivät on juosseet ohi vähintään tuplavauhtia. Tässä on osteltu viimeisiä juttuja, nähty niin paljon kavereita kuin mahdollista, panikoitu ja -uskokaa tai älkää- haettu jo laukku! Oon kertakaikkisen etuajassa tämän homman kanssa. Hain eilen sekä laukun että käsipakaasin ja löin ne parvekkeelle tuulettumaan. Tänään sain ne roudattua makkariin ja jopa hieman kamoja heiteltyä sinne. Sit tympäännyin koko hommaan ja päätin mänkätä pääsiäismunia ja katsoa Hobitin kakkososan SF Anytimesta, jonne mulla on pari ilmasta katselukertaa. Se siitäkin taas.......

Tää on vaan niin uskomatonta touhua saada mahdutettua jonkun puolen vuoden kamat yhteen isoon laukkuun ja isoimpaan mahdolliseen käsipakaasiin. Nyt on vielä iltaisin kylmää, joten tarvin parit takitkin. Puhumattakaan kaikista muista räteistä. Mitä tästä tulee taas? Onneks äiti tulee jo toukokuun lopulla, saa tuoda puuttuvia kamoja ja viedä turhaksi toettuja. Ja kemiläiset tulijat, beware, saatan pyrkiä hyötykäyttämään teidän laukkujanne :D
Tulipa mieleen, että olisihan sitä voinut maksaa toisestakin ruumalaukusta. Mutta millä pelillä mä niitä mihinkään rahtaan on toinen kysymys. Jouduin jo maksaan Kemi-Helsinki -välille jonkun superpainavan laukun hinnan?? Lyön pääni vetoa, että laukku ei ees paina sen vertaa MUTTA jos olisin valinnut kevyemmän olisi pätkähtänyt ylikilomaksut. On tää yhenlaista touhua.

Lauantaina muuten pukkas työvuoroa vanhaan kunnon hotelliin, oli kiva yllätys ja vielä kivempaa oli hoksata että jotenkin vielä osaakin ne hommat. Sen jälkeen näin ihania tyttösiä ja vakibaari yllätti olemalla ihan piippuun asti täynnä. Tulipa sekin koettua. Kohta on vähän erit baarimeiningit... 

Huomenna täytyy juosta läpi vielä lääkäri, apteekki, kirjasto, joku kauppa ja vielä parit kaverit ja sukulaiset. Apua! Aloin pohtimaa että oliskohan tässä pitänyt käydä vielä hammaslääkärissä, mutta valitettavasti ei ollut vapaita aikoja tälle viikolle vakkarilääkärillä. Voi harmi, hah......

Luulenpa et päivittelen seuraavan kerran Alanyassa. Seuratkaa instagramia, johon päivittyy varmaan enemmän reaaliajassa.
Tästä tuli nyt flegmaattisen kuvaton postaus.... Palaillaan! ♥

Alle kaksi viikkoa

Ai kamalaa, laskuri näyttää 12 päivää lähtöön. Alle kaksi viikkoa! Saanko kysyä mihin tää aika on oikeesti mennyt? Vaikka syksyllä menikin hieman aikaa taas sopeutua Suomeen, niin siitä huolimatta aika on mennyt hirveää vauhtia varsinkin joulun jälkeen. Tuntuu että lähtö tulee liian äkkiä, en mä ole valmis!!

Mutta tarkemmin miettiessä niin ei mun oikeastaan tarvitse tässä suurempia juttuja enää tehdä eikä mitään suurempaa jäänyt talven aikana tekemättä. Kai? Joo, bikinikuntoon olisi voinut itsensä hommata, se proggis kuivui kasaan vissiin jo tammikuun puolivälissä... 
Parit lääkkeet ynnä muut tykötarpeet pitää käydä vielä ostamassa ja muuta tällaista pientä. Laukkua en hae vielä pitkään aikaan, sen läsnäolo stressaa mua ja mylläisin sen varmaan halki useampaan kertaan. Paniikkipakkaus paras pakkaus.

Luulisi, että mitä useammin lähtee niin sen helpommaksi se muuttuu. Ei muuten pidä paikkaansa. Tuntuu että se on joka kerta hankalampaa! Inhoan hyvästejä. Oon niin rutinoitunut ihminen, että ottaa aina aikansa tottua uuteen. Mutta sitten kun totun, niin kaikki on hyvin. Ihme vääntöä ja kasvukipuja tämän ikäisenä.
Onneksi täällä Suomenkin päässä on perhe, varsinkin äiti, ihan täysillä mukana tässä "älykäspuhelinten" maailmassa. On Viberit, Skypet, Whatsapit... Äiti voi roudata tietokoneen mummulaan, kummitäti käyttää Skypeä, kavereista nyt puhumattakaan jne. Mullakin on nyt "älykkäämpi" puhelin kuin viime vuonna, tosin se on muutoin vähän vänkyrä että toivottavasti toimii nyt.

Tänä viikonloppuna käytiin mutka Helsingissä. Näki taas sukulaisia ja ihania ystäviä, vaikka tukka putkella saikin liidellä paikasta toiseen. Onni on ystävät <3

Sokka irti turkkilaisen ravintolan buffetissa. Aah!! Paikka oli ihan täynnä, hyvä et menestyy :)

Pääsin viimein testaamaan Hennan opastuksella Tiger-yökerhon. Hennan kanssa ei ollut pitkät hyvästit, hän kun tulee pohjoiseen ensi viikolla ja saadaan vielä treffata tyttöjen kanssa <3
Vedän vatsaa sisään... Halusin tai en niin yövuorot, epäsäännölliset ruoka- ja unirytmit yhdistettynä mässäilyyn toi kivan kestoturvotuksen, ei puhettakaan että tässä laittas mitään muuta kuin peplumia päälle :D kyllä se hikoillaan taas kohta pois...

Kuvasta ei oikein näe, mutta kävin pätkäisemässä tätä tukkaa vähän lyhyemmäksi sekä laittamassa vähän kesäväriä. Tarkoituksena oli värjätä vähän liukuväriä, mutta värinpoiston jälkeen todettiin että tuohan on ihan passeli sävy! Multa ei koskaan ole värjätty koko tukkaa, vain raitoja joskus harvoin ja edellisistäkin on useempi vuosi. Oon ihan tyytyväinen luonnolliseen väriini tummanruskeaan, vaikka tietty olisi jännä kokeilla jotain kokonaan uuttakin! Viime vuosina tuo pehko on kyllä vähän vaalentunut, pitkien aikojen viettämisellä paahtavassa etelän auringossa ei varmaankaan ole mitään tekemistä sen kanssa...

Tuosta näkee vähän latvaväriä! Ei varmaan olisi haitannut vaaleempikaan sävy, mutta luultavasti se vaalenee vielä hieman auringossa. 

Voisin jo vähän etukäteen kysellä, olisiko teillä jotain erityistoiveita postauksiin Turkissa? Vai jatkanko vain tätä päämäärätöntä pölötystä :D jos teillä on jotain toiveita tai kysymyksiä niin kommentoikaa tai laittakaa vaan sähköpostia! 
Ja instagramia tuun varmasti päivittämään sit vähän erilaisillakin kuvilla, eli seuratkaa ihmeessä sitäkin jos kiinnostaa :)

Aiheeseen vielä vähemmän liittyen... Oon ihan hulluna kaikkiin Instagram-"julkkis"koiriin. Jos täällä on muitakin yhtä höppähtäneitä niin tsekatkaa @stuffonscoutshead, @barkleysircharles, @manny_the_frenchie ja @leila_the_bullboxer nyt ainakin!! Mä en kestä!! Jos Mikin elämään kuuluis vielä muutakin kuin nukkumista, tekisin sille oman profiilin. Oispa insta ollut olemassa jo aiemmin :DD

Alanya im coming home!

Yes! Viimeinkin saan tehdä tän postauksen :) Huomaattekin vasemmalla laskurin! Nyt on kaikki varmistunut Alanyaa varten. Tässä on ollut kaikkia virityksiä, verkkoja vesillä ja kaikkea vastaavaa jo pitemmän ajan, mut en tänne kirjoitellut ennen kuin kaikki oli varmaa.

Nyt on siis varattuna lento, 12.4. kuten myös asunto ja töitäkin. Olisin halunnut lennon Oulusta, koska se on kaikin puolin helpompaa, mutta Oulusta on vaan yölentoja. Ei olis muuten haitannut, mut haluan löytää kämpän päivänvalossa. Ketään kuskia, edes ittteeni, en osais sinne yön pimeydessä opastaa :D joten aamusta lennän ensin Helsinkiin, ihme kyllä Kemin ja Helsingin välillä oli kerrankin sopivat yhteydet.

Mut jee! Tää tuli nyt sinällään vähän äkkiä, kohtahan mä jo olen siellä :O kohta on taas se dilemma et niin huippuu lähteä, mutta samaan aikaan hirveä lähteä... taas tulee niin järkyttävä ikävä tänne ja tuntuu olo, että "jätän" porukkaa tänne :D tätä on tosi hankala pukea sanoiksi... Joka tapauksessa, nyt on hyvä fiilis.

Asunto on keskustassa, perus turkkilainen talo mutta kaikki pelit ja vehkeet ja täysin riittävä mulle. Allasta ei ole, mut ehkä mä selviän ;) hoh.


Tähän vielä muutakin asiaa, sillä tänään sain aika hauskan mahdollisuuden. Samalle työnantajalle työskentelevänä sain mahdoolisuuden kokea Jäänmurtaja Sampon risteilyn! Pari kuvaa siitä;

Oli upea kokemus! Tää on taas näitä, että koko elämänsä asuu näiden oman kaupunkinsa matkailuvalttien ym. kupeessa eikä tule koskaan käytyä. Auringonpaiste olis ollut huippu, mutta onneksi ei satanut. Maisemat oli hienot silti ja opastus laivalla oikeen private, kun oltiin ainoat suomalaiset. Kellumaan ei tosiaankaan menty, mut oli hauskaa katsoa ilosta kiljuvia turisteja. Jee :)

Still here

Sorry pienestä blogitauosta! On ollut vähän kaikenlaista kiirettä, ja toisaalta ei paljon kirjoitettavaa. Jos joku teistä on Instagramia seurannut, niin tulihan se passikin sieltä tosiaan :D

Alemmassa kuvassa näkyy yks ihana uusi ostos Vero Modasta, vaalea (keino)nahkatakki <3 en tiedä jyllääkö tässä joku ironia, että kaks vuotta aitoja nahkatakkeja myyneenä ostan keinonahkaa... :D viime kesänä Alanyassa tuli muotiin kaikki farkkutakit ja -paidat sekä tän tyyliset takit, ja viimeistään nyt ne on tulleet rytinällä tännekin. Innolla ootan et pääsee käyttään, menee Turkissakin vielä kauden alussa iltaisin :)

Turkista puheenollen, täälläkin on ollut jonkun verran turkkilaisia turisteja, myös meillä. On ollut hauskaa päästä käyttämään turkkia pitkästä aikaa puheessa, vaikka kieltämättä meinannut mennä änkyttämiseksi pitkän tauon jälkeen :D on tässä koko talven ollut tavoitteena treenata ja opiskella mut varmaan arvaatte miten siinä on käynyt...

Alanyan ja kesän suunnitelmat on hitaasti mutta melko varmasti etenemässä. Asunto on melko varma, työasiat vielä vähän vaiheessa. Yksi paikka piti unohtaa, koska eivät pystyneet maksamaan mulle kuin mun vuokran verran plus komissiot. Komissioiden kanssa en kyllä edes pahemmin välittäisi alkaa pelleilemään, mut vielä vähemmän viitsii alkaa kituuttamaan kuin opiskelija ikään, vuokran lisäksi kun on maksettava vesi+sähkö, kaksi puhelinta, ruoka ja eläminen yleensä. Vaikka olisi miten kiva työ. Onneksi on vielä toinen vaihtoehto eli verkot on vesillä. 

Tuntuu kyllä hullulta että on jo maaliskuu! Helmikuu meni tosi nopeaa, ja ainakin nyt jälkeenpäin ajateltuna koko alkutalvi. Ensi kuussa pitäisi taas lähteä!! Ois kiva löytää jo lennotkin, mutta tuntuu että jatkuvasti on niin paljon kaikkea muutakin. Katsellaan :)

Silmäkontrolli ja passin odottelua

Moro. Tänään kurvasin Ouluun silmäleikkauksen kuukausikontrolliin. Siitä on tosiaan jo kuukausi! Jännäsin vähän, että miten silmät on parantuneet, vaikka itsellä onkin ollut hyvä tunne. Itse asiassa näen nyt paremmin kuin lasien kanssa! :D lasien kanssa en nähnyt sen kirjaintaulun viimeistä riviä, mutta nyt ei ollut ongelmaa. Silmät lisäksi kuvattiin ja tarkistettiin muutenkin kokonaisvaltaisesti. Seuraava kontrolli olisi puolen vuoden päästä eli heinä-elokuussa, mutta oon sillon melko varmasti Turkissa. Ei kuulemma ole niin justiinsa tuon seuraavan kontrollin kanssa, mikäli silmät vain tuntuu hyvältä. Sen näkee sit :) lisäksi sain ajokorttitodistuksen vietäväksi poliisilaitokselle, että kortista poistetaan lasien käyttämistä vaativa osa. Jee!

 Viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa tuulettumaan. Ja lähti vähän lapasesta kun suorastaan innostui.. :D eipähän tarvi käydä taas vähään aikaan, haha.

Alan pikkuhiljaa tottua lasittomaan naamaan :D
 
Suurlähetystö pistää taas parastaan. Mullehan soitettiin sieltä tammikuun lopulla ja laitoin sit seuraavana päivänä, 28.1., sinne sähköpostia että minkälaista asiaa, mua on vähän hankala saada nyt päivisin kiinni. Siihen vastattiin eilen 10.2. (ja jostain syystä turkiksi, vaikka laitoin suomeksi) että passi on valmis ja sen voi hakea. PAITSI ETTÄ passia hakiessa mä maksoin sen postittamisesta vielä erikseen 12 euroa ja virkailija vielä varmisti, että kyllä passi postitetaan tänne pohjoiseen. Mä en enää tiedä itkisinkö vai nauraisinko näille. Saapa nähä saanko tuotakaan murheenkryyniä ikinä kotiin asti. Seuratkaapa instagramia (sivupalkki), laitan siitä ihmeestä HETI kuvan kun sen saan :D

Nightlife

Moi! Täällä väsynyt yövuorolainen. Onpa muuten vaikea tottua ihan täysin erilaiseen rytmiin! Oon tehnyt pisimmillään vuoroja noin kello 3 asti yöllä, ja jopa 13-tuntiset työpäivät Turkissa ilman mitään lisiä ja lounastaukojakin on täysin omaa luokkaansa yövuoroihin verrattuna :D Oon huono nukkumaan päivällä! Vaikka eipä ole kyllä nyt ollut unensaannin kanssa ongelmaa :D ainoa vain, että herään sitten päivällä saamatta enää unta, vaikka olisi hyvä vielä pari tuntia saada. Työ itsessään ei ole raskasta vaan ihan mukavaa hommaa kunhan saan omat rutiinit luotua. Tuntuu vain etten saa tarpeeksi levättyä vapaapäivinä, joita on aika vähän vuorojen määrään verrattuna... toisaalta tää "kausi" ei kauaa kestä ja toivonmukaan näkyy tilissä :D

Vitsi etten totu tähän lasittomaan naamaan, en näemmä totu nyt yhtään mihinkään :D parin viikon päästä on Oulussa leikkauksen kuukausikontrolli! Jännittää vähän. En osaa arvioida, ollaanko päästy "nollanäköön" vai onko jäänyt vähän miinusta tai hajataittoa. Toivottavasti tulos on mahdollisimman hyvä! Silmät on tuntuneet ihan hyvältä, välillä menee pitempi aika ilman tippoja ja välillä, usein työvuoron tai nukkumisen jälkeen tippoja pitää laittaa useampi.

En muista kerroinko Helsinki-postauksessa, mutta sillä reissulla hain tosiaan sitä Turkin passia. Parisen viikkoa menee kuulemma, saapa nähdä. Lähetystöstä yritettiin soittaa mulle toissa aamuna, mikä on aika epäilyttävää. Tuli heti mieleen, että MITÄ NYT, ne ei turhasta soittele. Tietty olin nukkumassa yövuoron jälkeen, laiton sit s-postia et mut tavoittaa paremmin iltapäivästä ja parhaiten sähköpostilla. Ei ole kuulunut mitään, joten otappa sitten selvää. Ehkä ne ilmoittaa, että passi on valmis, mutta jos kansalaisuuden saamisestakin ilmoitetaan nuivalla sähköpostilla, niin eiköhän tuokin hoituisi samalla tyylillä.

Vitsi haluaisin pitkästä aikaa juhlimaan! Viimeksi olin just joulun jälkeen. Haluisin vaan tanssimaan ja höpöttään jonkun kaverin kans <3 nää nykyiset vuorot vähän vaikeuttaa tätä sosiaalista elämää, mutta toisaalta hei, rytmihän pysyisi samana! :D pitää tutkia uutta vuorolistaa ja tsekkailla joku sopiva päivä. 

Vähän hajotti neljäs yövuoro jo, haha :D niin makeita lakkeja myynnissä etten kestä!

Nojoo mut nyt näillä mennään eli päivitystahti vähän hiipuu mutta tuskin haittaa ketään, eihän mulla ole paljoa kirjoitettavaakaan :D mut kesä ja Alanya lähenee kiitävää vauhtia!