Elämä hakusessa

Vähän syvällisempää jauhantaa välillä. Nyt on muutenkin liikaa aikaa miettiä omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan, ja yksinkertaisesti:

Niin. Mulla ei ole yhtään hajua, minne haluan mennä, missä haluan olla, mitä haluan tehdä ja kenen kanssa olla. Mulla särkee päätä, kun yritänkin ajatella tätä. 

Haluanko mä lähteä vielä Turkkiin?

En tiedä. Luultavasti kyllä. Sinne vetää ei pelkästään jo geenit vaan se on se jokin, joku kaukokaipuu, joku halu erilaisuuteen. Sehän ei mitään herkkua tai helppoa ole olla siellä, varsinkin nyt, kun mun pitäisi hommata uutta työtä mikäli sinne halajan. Mutta jos mä jatkan Alanyassa tai oikeastaan missä vaan ramppaamista, täältä on turha etsiä mitään kokoaikaista työtä. Josta päästään seuraavaan dilemmaan:

Pitäiskö mun alkaa "aikuiseksi", hommata oikea kämppä ja oikeita töitä?

Tää on mulle nyt se isoin juttu. Tuntuu että kaikki mun ikäiset opiskelee elämänsä ammattia, on elämänsä töissä ja suunnilleen perustamassa jo perhettä. Eihän se niin ole, mutta siltä se tuntuu. Tuntuu että mä oon jotenkin jumissa. 
Mutta edelleen, jos jatkan kulkemista Euroopan toiselle laidalle, on turha hommata omaa kämppää turhaan maksettavaksi tai hommata niitä "oikeita" töitä. Toisaalta, mulla on loppuelämä aikaa istua omassa kämpässä ja käydä tekemässä aikuisten töitä.

Mitä mä teen tällä elämällä.

Mä oon kohta syrjäytymisvaarassa, varsinkin jos en saa täältä jotain kehittävää tekemistä, siis töitä :D oon hakenut vaikka mitä, mutta vähän on sellaisia mihin voisin edes hakea. Sitten jotain siivousta/lehdenjakoa/puh.myyntiä joku 5h/viikko, joo-o.

En varmasti, tällä meiningillä ainakaan.  Now you understand why Peter Pan didn't want to grow up!
Mä oon elänyt yksin vieraassa maassa, mä oon tehnyt töitä vaikeiden ihmisten kanssa, mä oon elänyt toisessa kulttuurissa ihan yksin, ei tässä siitä ole kysymys ettenkö pystyisi johonkin aikuiseen, "oikeaan" elämään. Mä en vaan tiedä mitä mä haluan! Ja mikä ois oikee ja järkevä ratkaisu.

Oon aina ollu sellainen että mietin liikaa. Mulle on lukematon ihminen sanonut don't think so much. Tällaisessa tilanteessa lisään vaan vettä omaan myllyyni ja tuun hulluksi. 
Ei auta kun katsella tää talvi mille tässä alkais. Mikä vituttaa ja mikä ei. Ja keväällä katsoo mihin sitä lähtee vai lähteekö mihinkään. Olis vaan kiva tietää vähän etukäteen mitä elämä tuo tullessaan.Mä kuljen tässä elämässä vähän ääripäästä toiseen, vaikeuksista voittoon, vastoinkäymisistä onnistumisiin, 24/7 -työnteosta työttömyyteen. 

Niin ja yks hikoiluttava asia vielä. Mä oon hakenut Turkin kansalaisuutta YLI VUOSI SITTEN syyskuussa 2012 ja mulla ei vieläkään ole papereita kourassa. Ne ei enää edes vastaile mun viesteihin sieltä. Mun paperit ilmeisesti lojuu maailman hitaimman, työtä vieroksuvan, itseään virkamieheksi kutsuvan laiskurin pöydällä jossain keskellä Turkkia. Tai jossain isän kotikylässä. Vielä pahempaa. Mulla alkaa kärsivällisyys loppua, mutta niin paljon on pistetty rahaa kaikkiin papereihin ja käännöksiin ja hätyytelty sukulaisia ettei tätä voi tähänkään jättää. Seuraavalla Helsingin reissulla meen lakkoilemaan lähetystön portaille. Vaikka ei ne raukat siellä asialle voikaan mitään kun ne paperit edelleen jumittaa Turkin päässä :D mutta voi jumalauta sentään.

Mikki nukkuu aina tälleen tyynyjen välissä. Tekis itekin mieli mönkiä jonnekin ja kömpiä esiin joskus keväällä miettimään uudestaan tätä elämää :D

Huomenna suunnitelmissa leffailta kaverin kanssa ja perjantaina juhlimaan Kemin yöhön hyvin pitkästä aikaa. Jotain elämää siis meikäläisellekin. Hieman lenteli ajatus asiasta toiseen tässä postauksessa, mutta vähän erilaisempaa välillä.

Suomikotona

Tän blogin piti olla vaan viestinviejä Alanya-Suomi -välillä, mutta tuskinpa kukaan kuolee, jos tänne joskus jotain kirjoittelisi täältä Suomen päästä. Nimen pitäisi varmaan olla nyt Kemi calling :D karmiva...

Lauantaina 7. syyskuuta lensin siis Suomen kamaralle. Koskaan ei ole se noin neljän tunnin lento tuntunut niin pitkältä. Onneks mulla oli yhteensä kolme penkkiä käytössä ja sain maata miten päin halusin siinä. Ylikiloista piti maksaa mukavat 50€ ja Detur oli sekoillut vähän kaikkien listojensa kanssa mutta lopulta pääsin Burger Kingin kautta koneeseen. Vähän hikoilutti ne ryöstöhinnat joita ne kaikki raflat kentällä pyytää. Taisi olla tasan puolet hintoihin lisää verrattuna kaupunkiin. Vaikka Simit Sarayita rakastankin en helvetissä maksa yli kymmentä liiraa niistä kääröistä. Mänkkäsin sitten Burger Kingissä 19 liiran kana-aterian josta olin edellispäivänä maksanut Alanyumissa 9 liiraa :D

Nyt on maattu kotona kolmisen viikkoa ja toivuttu kesästä. Töitä oon yrittänyt katsoa mutta ei hirveää ylitarjontaa ole sellaisista paikoista, joihin mä voisin edes hakea.

On tää Kemikin ihan nätti pleissi joskus. Tänne tullessa täällä oli vielä jopa verrattain lämmin sää ja pärjäsinkin pari ekaa viikkoa tyyliin hupparilla ja sillä uudella farkkutakilla. Tosin nyt tapahtui nytkähdys johonkin kylmempään...

Minun Mikki <3 ekana päivänä se oli vähän kummissaan että mistä tuo akka on nyt taas tullut. Haisin vielä toiselle koirallekin, kun olin tulomatkalla törmännyt yhteen tuttavaan. Vähän Mikki ihmetteli mutta seuraavana päivänä makasi taas sylissä. Vauva<3

 

En tainnut muistaa päivittää tätä edes Facebookin puolelle, mutta täällä sitten. Otin (taas??) viimeisenä Alanya-päivänä tatuoinnin, kuten viime vuonnakin. Ei vissiin passaa käydä enää:D otin samassa paikassa kuin viimeksikin, koska laatu oli hyvä. Tällä kertaa tosin ei ollut, kuvastakin ehkä näkee pientä haaleutta. Tekijällä oli tosin ongelmia sähkön ja virran kanssa, tuskinpa tahallaan teki. Eikä varmaan helpottanut asiaa, kun seuraavana päivänä tosiaan kannoin yhteensä neljää kassia ja jatkuvasti joku hankasi uuteen kipeään tatuointiin. Itekin olisi siis voinut olla varovaisempi. Facebookissa kerroin tästä yhdelle työntekijälle siellä ja lupasivat korjata ilmaiseksi, mutta en tiedä milloin oon menossa takaisin. Voisin käydä lisäämässä mustetta siihen täällä, jos vain saa ajan. Olkapään perhos-rukka on myös ihan vähän haalentunut, mutta ehkä 5 kuukautta suoraa auringonpaistetta tekee tehtävänsä :D niin tosiaan, ja teksti tarkoittaa turkiksi olen elävä/elossa, olen vahva yms. Kaikesta huolimatta ;)

Ja jumalauta, meikän kovalla työllä hankittu rusketus kesi pois. Siis yäk. Ikinä ei oo ollut mitään ongelmaa ihon kanssa, mut nyt vissiin tuli liian isona järkytyksena veden ja sään vaihtelut. On tässä jotain väriä vielä jäljellä ja aikamoiset rajat.

Aattelin vielä kirjottaa tähän mitä oon tulevaisuudesta miettinyt, mutta se on taas sellasta tekstiä etten enää tähän sitä viitsi oksentaa, tuli näköjään jaariteltua. Seuraavassa sitten. Mutta hieman on elämän suunta hakusessa. Hohhoi.

Lentostressi + aikaa ystävän kanssa

Hyi mikä stressi! Tänään selviää, pääseekö Oulun lennoille. Soitin jo paniikissa eilen mutta sieltä ystävällisesti muistutettiin että keskiviikkona se selviää... Voi että sentään, toivon kyllä nyt koko sydämestäni että joku asia voisi nyt onnistua. Joo, Helsingin lentoja kyllä on viikonloppuna ja mutta sieltäpä ei pääsekään sit pohjoiseen. Parin tunnin päästä soittelen.

 

Viime päivinä ei ole voinut muuta kuin odottaa keskiviikkoa ja tarkkailla mm. Nazarin oneway-sivuja, mutta ei tärpännyt sieltäkään.

Eilen päätettiin opaskaveri Anninan kanssa käydä Kale-kukkulalla turisteilemassa ja ottamassa kuvia auringonlaskusta. Myöhästyttiin siitä varmaan viisi minuuttia, mutta muutama kiva turistikuva tuli silti napattua. Kale-kukkula, Punainen torni ja nuo muut vaan on ja pysyy, ja mitä lähempänä ne on, sitä vähemmän niissä tulee käytyä. Tää oli toinen kerta vasta tänä kesänä kun Kalella käyn, edellisellä kerralla oli yö, oltiin autolla liikkeellä ja siinä tehtiin sitten kaikkea muuta.... Käveltiin kukkulalta jotain omia kinttupolkuja alas mutta lopulta päädyttiin satamaan niinkuin pitikin :D

 

 

 

Siellä se nököttää. Otettiin kukkulalle bussi, ja sitä odotellessa maistettiin eräästä mehu/vitamiinibaarista "mixed juice" johon tuli erilaisia tuoreita hedelmiä. Hyvää!

 

 

 

 

 

 

Kamalia kuvia, kamerat säädöt oli päin sanonko mitä enkä ainakaan osannut säädellä niitä. Yönäkymällä tuli liian pimeitä mutta ei tuo ilmeisesti ollut hämäräkään kun silläkään ei onnistunut :D

 

 

Yks Alanyan kuvatuimmista maisemista :)

 

 

 

 

 

Kalen jälkeen vyöryttiin tosiaan satamaan pizzalle. Sen jälkeen kierrettiin hieman basaareja jonka jälkeen pysähdyttiin ihanaan Simit Sarayiin, tällä kertaa nautittiin Frozen Chocolate <3 Ihan huippu paikka, kaikkea hyvää syömistä ja juomista aina aamupalasta kakkuihin ja kylmistä juomista kuumiin. Ja edullisesti! Tätä tulee ikävä.

 

 

Näitä nautiskellessa ravintolan telkkarista tuli Model of Turkey ja miesten uimapukukierros, joten viihdyke oli taattu :D

 

Ja sitten niihin basaareihin... Mulla oli tosiaan huppari hakusessa, merkkiä Bench. Tai no merkkiä ja merkkiä.... Kahtena iltana käytiin kiertämässä parikin basaaria ja oli taas niin vastenmielistä menoa että hermot meni moneen otteeseen. Sano se hinta ja onko sitä kokoa äläkä näytä niitä muita rättejä!! Kun mukaan pisti turkkia ja ilmoitti ettei oo turisti niin tuli vähän vauhtia siihen hommaan, mutta kerta kaikkiaan ärsyttävää hommaa silti. Ja varmaan 20 kauppaa sai kiertää ennen kuin löytyi oikea koko, väri JA hinta. Joka kaupassa mätti joku, yleensä koko. Lopulta löysin, onneksi.

 

 

 

Kuva ei taas kerro mitään, oikeasti musta ja teksti pinkillä. Lämpimän oloinen ja toivottavasti kestää, yleensä ainakin olleet ihan ok-laatua nuo rätit.
Ja mä en ymmärrä kuinka myyjät jaksaa huudella mulle edelleen vaikka tietää mut paikalliseksi ja on 100% taattu etten osta mitään :D alkaa näköjään useampikin asia jo nyppiä täällä.

Tunnin verran saan panikoida ennen kuin soitan Deturille! KÄÄK!

Kotimatka häämöttää

Justiisa niin. Tilanteet muuttuu ja Turkissa on kaikki mahdollista ja se realisoitui taas. Eilen ilmoitettiin että on viimeinen työpäivä, eli meikä etsii nyt lentoja ja tuun ensi viikolla Suomeen kuukautta aiemmin kuin piti. Fiilikset on vähän sekavat ja oikeastaan jopa vituttaa muutamakin asia, mutta niitä en ala täällä sen tarkemmin erittelemään.

Koti-ikävähän mulla jo oli, joten ihan sama toisaalta tulenko nyt vai kuukauden päästä. Tää lähtö tuli nyt vaan vähän äkkiä. Yritän löytää lentoja suoraan Ouluun, olis vaan sata kertaa helpompaa ja halvempaa myös. Keskiviikkona selviää onko Deturilla ja Nazarilla paikkoja. Jännät paikat siis... Nyt ei auta kuin odottaa ja tarkkailla nettisivuja.

Ostin tollaisen käsipakaasin, koska tiesin jo huhtikuussa tullessa että joudun ostaan jonku laukun lähtiessä:D Laukku näkyy olevan rutussa (laatu....) mutta kunhan saan sen pakattua ääriään myöten...... pohdin että ostanko tollaisen kassin vai vedettävän lentolaukun, mutta toisaalta sellainen kotoa löytyy ja tää oli edullisempi. Tää oli lempilaukkukaupastani, jossa "All bags 12€", ihan älytön määrä kaikenlaisia laukkuja, lompakoita, isoja ja pieniä ja kaikkea siltä väliltä. Heinäkuuhun asti se oli Kaikki laukut 15€ mutta tää paska kausi ilmeisesti pakotti nekin laskeen hintoja. Tänä vuonna ostin sieltä taas sen perinteiset kaks laukkua niinkuin viime vuonnakin.

Joku pakollinen auringonottokuva vapaapäivältä.

Mikä on tämä kummallinen sääilmiö? Pilviä?:D

Täältäkin saa näitä uusavuttomien pastapusseja. Oli muuten hyvää!


Mutta joo, tässä vähän ristiriitaisissa fiiliksissä. Kotiin on tosi kiva tulla, mut toisaalta taas.... Ihmisiähän tulee eniten ikävä, ja yhtä erityisesti. Mutta huippua päästä kotiinkin, nähdä kaikkia ihania ja päästä lepäämään lähes viiden kuukauden kovan työnteon jälkeen. Näin se elämä vaan menee välillä!

Pitää tässä vielä kaikkea puuhastellakin, maksaa sähkölasku, ostella parit jutut, pakkailla, siivota, nähdä kaikkia ja hyvästellä. Peukut ja varpaat ja kaikki muutkin elimet pystyyn että saan itseni ujutettua jollekin Oulun lennolle ;)

Kuulumisia ja arkistokuvia

Elossa ollaan ja vähän rupeaa helpottamaan työhommat uusien työntekijöiden tultua avuksi. Nyt on jopa välillä vapaa-aikaa!!

Tämä kaveri käy tasaisin väliajoin makoilemassa hotellin ulkopuolella ja portilla ja usein on kaveritkin messissä :) rauhallista porukkaa, tulee vain koisimaan vähäksi aikaa ja jatkaa sit matkaa.

Työkaveri Riitta tuli Suomi-lomalta ja toi lukemista! En juuri koskaan lue Suomessa mitään Seuroja mutta kummasti maistuu täällä vaikka mikä, kuten ällöttävät hömppäkirjatkin :D lisäksi sain salmiakkilakuja mutta ne katosivat samantien suuhun kun pussin eteeni sain. Riitta toi töihin myös lakuja, joita oon yrittänyt tarjota paikallisille työkavereille. Kaikki on syljeksineet ne heti pois paitsi yksi kuljettaja :D

 Tällaista puhelinarsenaalia mun pitää kantaa mukanani nyt. Vasemmalta oikealle turkkipuhelin, Mainingin puhelin ja suomipuhelin (Mikin kuva<3). Sentään jotain kehityskaarta huomattavissa malleissa :D tänään sain tosiaan kouraani myös Mainingin puhelimen jota pitää päivystää asiakkaiden varalta. Kukapa muu tämänkään hoitaisi...

Vähän ohi aiheen, mutta kaivelin kansioita ja löysin joitain kuvia. Muistaakseni loman aikana heräsin jonain aamuna aikaisin vessaan ja huomasin olleen auringonnousun aika. Ja näytti kivalta joten otin pari kuvaa.

Hyi kun huonolaatuinen, mutta kuvaa jonkun ajan takaa liikkeen ovelta. Nyyh, ikävä dükkania eli liikettä<3 Se oli kyllä relax hommaa tähän nykyiseen verrattuna, eikä edes ihan vähää :D harmittaa kun se "loppui" niin yhtäkkiä mutta minkäs teet. Ikävä myös naapuriliikkeiden tyyppejä, "veljiä", mutta onneksi käyn edelleen infoissa kahdesti viikossa eli dükkanissa tulee silti käytyä.

Alanyum :) aika usein tulee käytyä jos vaan on aikaa ja rahaa kun se on niin lähellä. Täällä ilmeisesti syksy tekee tuloaan, koska vaatekauppoihin on ilmestyneet neuleet ja pitkähihaiset. Hyöh sentään :D yhden neuleen kylläkin ostin jo talvea silmälläpitäen, vois katsoa muutaman lisää. Onhan ne toki vähän erilaisia Suomen valikoimiin verrattuna.

Kuumin aika alkaa olla pian selvitetty!! Helvetillisen kuumahan se nyt edelleen on, mutta hieman huomaa erityisesti illoissa jonkunlaista viilentymistä. Mutta edelleen puhutaan muutamista asteista. Pahimmasta on kuitenkin selvitty!

Huomenna saan mennä töihin vasta klo 12, mitä luksusta!! Pitää kylläkin tehdä loppupäivä ilman taukoa ja käydä välissä infossa, mutta välillä parempi näin. Piti nähdä hellua mutta ei sekään nyt onnistunut. Tuun välilä hulluksi näiden miesten kanssa. Joten meen vaan nukkumaan, se kyllä kelpaa kans :D parit biisit vielä loppuun!
   
askim eli rakas;)

Muutoksen tuulia

Pahoittelut päivitys- ja kommentteihin vastaamattomuustauosta! Täällä puhaltaa vähän uudet tuulet, ei kylläkääm kovin kevyet sellaiset. Pomo hommasi uuden ravintolan, erään hotellin ravintolan. Eli allasbaari, aamupalat ja kaikki muukin ravintolahomma kuuluu nyt sit muun muassa mulle ja parille muulle. Aika rankkaa hommaa on, tai mitä tässä kiertelemään, helvetin rankkaa duunia klo 8 alkaen. Suomalaisten kanssa jutteleminen on kivaa, ihmiset tykkää musta oikeasti ja saan ihan mukavasti tippiä, mutta voi hyvänen aika sitä kaljan kulutusta......

Kuva täältä

Siinä nyt hätävarakuvaa. Edustalla näkyy myös ravintolaa, ja kahden hotellirakennuksen välissä/takana allasalueella on allasbaari. 

 Uiiii että ihmiset voikin näyttää väsyneiltä. tais olla toinen työpäivä. Onneksi Nurdan on tuolla<3

Että nyt on vähän rankat ajat kaikin puolin eikä aikaa kyllä paljon millekään, hellusta ja juhlimisesta nyt puhumattakaan. Hellu tosin roikkuu edelleen mukana kaikesta huolimatta ja sataman yöelämää on nähty kyllä ihan tarpeeks tähän mennessä:D nyt toivon mukaan alkaa hieman helpottaa, koska uutta henkilökuntaa on tulossa. Eikä mulla ole kuin vähän päälle kuukausi enää jäljellä, sitten pääsee kotiin <3

Loppukevennys, sokeripäällysteisiä pähkinöitä jotka ostin bayramin jälkeisesta alesta. Aaaaaaah. 

Viikon tunnelmia

No kävi justiinsa niin kuin aattelinkin, ei ollut aikaa päivittää viikolla vaan se jäi tähän vapaapäivään.

Heti ekana päivänä loman jälkeen iski melken masennus :D oisin voinu kyllä jäädä lomailemaan vielä viikoksi tai pariksi tai loppukaudeksi... Hah, mutta kyllä nyt vähän paremmin jaksaa. Tulin vain alkuviikosta kipeäksi, ilmeisesti siksi kun ilmastointi jäi päälle nukahtaessa. Yleensä pidän sitä päällä jonkun aikaa, valvon ja sit sammutan ja nukahdan. Joko johtui nyt liiasta kylmästä tai sit vaan joku virus. Nappeja naamaan vaan.

Vähän turinaa ja sekalaisia kuvia viikon varrelta:

 

Lauantaisin tossa kadulla, ihan pari metriä mun portista, järjestetään basaari eli tuoreita hedelmiä, kasviksia ja muuta syötävää huippuhalvalla. Ostin porkkanoita ja kirsikoita, niiiiiin hyviä <3

Yedigun on kuin Fantaa, mut mandariineista<3 muunkin makuisena löytyy, mut tää on paras. Mä en ikinä Suomessa juo limsaa, mutta täällä tulee kiskottua sitä ja soodaa ja vaikka mitä muutakin koska pelkkä veden kittaaminen KYLLÄSTYTTÄÄ ja juotava kuitenkin on.

 

Ostin lopulta sieltä Kipasta jotain Bayram-herkkuja, mutta metsään meni. Nuo suklaat oli nimittäin ihan PAHOJA! En tiennyt että suklaasta on mahollista saada pahaa mutta no, täällä on kaikki mahdollista :D tämän siitä saa kun ostaa halvinta mahdollista.

Täysin turha kuva, meidän pussi:D

Miss Divetin (nimmarilla!!) varustettu kortti on liikkeen tiskiin liimattuna. Divet esiintyi Mainingissa kahdesti juhannuksen aikaan ja oli ihan huippu show! Ja Divet eli Marko on ihan huippu tyyppi, istui meidän kanssa shown jälkeen pitkästi. Ihan mahtava jätkä, ei tippaakaan diivan elkeitä ja niin hauska:) toivon mukaan tulee uudestaan esiintymään nyt syksyllä!

Liikkeessäkin oli tarjolla bayram-karkkeja:)

Paasto eli ramadan tosiaan päättyi toissapäivänä, ja kolmepäiväinen Bayram-juhla alkoi. Virastot ja pienet liikkeet on kiinni tai ainakin avaavat myöhemmin. Kysyin että avataanko me normaaliin aikaan, kuulemma kyllä, mutta enköhän mä istunut aamulla puoli tuntia helteessä oottamassa... Noh, normaalia :D Tänään kun oon vapaalla niin avatkoot milloin haluavat sit.

Yritettiin eilen hellun kanssa käydä juhlimassa, mut sekin oli helpommin sanottu kuin tehty. Sanotaanko nyt ihan suoraan, että huomasi kyllä, että eilen oli eka kerta kuukauteen kun viina ja seksi oli taas sallittua. Latinossa ja Robin Hoodissa ei kerta kaikkiaan päässyt liikkumaan ja ihmiset alkoi tappelemaan ja itkemään portaissa kun ei päässyt kerroksesta toiseen. Ihan mahdoton meininki! Jaksettiin rynniä siellä ehkä 15 minuuttia jonka jälkeen survouduttiin ulos.Ei enää ikinä Bayramina ulos:D


Vapaapäinvän aamu on kulunut siivotessa, koska tää kämppä oli yks sikolätti. Koko viikon teen aina sotkua, koska ainoastaan vapaapäivänä ehdin pyykätä ja siivota :D Onneks ei oo kukaan näkemässä... Tänään en varmaan tee yhtään mitään, vähän aikaa makasin altaalla mutta ei siinäkään tähän aikaan kykene kovin kauaa olemaan. Illemmalla vois nähdä jotain kaveria tai käydä tuhlaamassa rahoja (mitä rahoja??).
Pari biisiä taas loppuun!


Yks mun lemppari tällä hetkellä<3 kuulin tän baarissa monta kertaa, mutten koskaan saanut esittäjää selville, kunnes törmäsin tähän Youtubessa. Huippu!


Erilaisempi turkkibiisi ja -video! Just tällainen lösöily-päivän biisi.


Varmaan mun lemppariturkkibiisi kautta aikojen! Vanhempi, mut en kyllästy tähän millään. Tuo melodia on niiiiiin tarttuva! Videokin on hyvä mutta tuo laulaja on niiiiiiiiiiiin erään exän näköinen että en kestä :DDD ahah