Alle kaksi viikkoa

Ai kamalaa, laskuri näyttää 12 päivää lähtöön. Alle kaksi viikkoa! Saanko kysyä mihin tää aika on oikeesti mennyt? Vaikka syksyllä menikin hieman aikaa taas sopeutua Suomeen, niin siitä huolimatta aika on mennyt hirveää vauhtia varsinkin joulun jälkeen. Tuntuu että lähtö tulee liian äkkiä, en mä ole valmis!!

Mutta tarkemmin miettiessä niin ei mun oikeastaan tarvitse tässä suurempia juttuja enää tehdä eikä mitään suurempaa jäänyt talven aikana tekemättä. Kai? Joo, bikinikuntoon olisi voinut itsensä hommata, se proggis kuivui kasaan vissiin jo tammikuun puolivälissä... 
Parit lääkkeet ynnä muut tykötarpeet pitää käydä vielä ostamassa ja muuta tällaista pientä. Laukkua en hae vielä pitkään aikaan, sen läsnäolo stressaa mua ja mylläisin sen varmaan halki useampaan kertaan. Paniikkipakkaus paras pakkaus.

Luulisi, että mitä useammin lähtee niin sen helpommaksi se muuttuu. Ei muuten pidä paikkaansa. Tuntuu että se on joka kerta hankalampaa! Inhoan hyvästejä. Oon niin rutinoitunut ihminen, että ottaa aina aikansa tottua uuteen. Mutta sitten kun totun, niin kaikki on hyvin. Ihme vääntöä ja kasvukipuja tämän ikäisenä.
Onneksi täällä Suomenkin päässä on perhe, varsinkin äiti, ihan täysillä mukana tässä "älykäspuhelinten" maailmassa. On Viberit, Skypet, Whatsapit... Äiti voi roudata tietokoneen mummulaan, kummitäti käyttää Skypeä, kavereista nyt puhumattakaan jne. Mullakin on nyt "älykkäämpi" puhelin kuin viime vuonna, tosin se on muutoin vähän vänkyrä että toivottavasti toimii nyt.

Tänä viikonloppuna käytiin mutka Helsingissä. Näki taas sukulaisia ja ihania ystäviä, vaikka tukka putkella saikin liidellä paikasta toiseen. Onni on ystävät <3

Sokka irti turkkilaisen ravintolan buffetissa. Aah!! Paikka oli ihan täynnä, hyvä et menestyy :)

Pääsin viimein testaamaan Hennan opastuksella Tiger-yökerhon. Hennan kanssa ei ollut pitkät hyvästit, hän kun tulee pohjoiseen ensi viikolla ja saadaan vielä treffata tyttöjen kanssa <3
Vedän vatsaa sisään... Halusin tai en niin yövuorot, epäsäännölliset ruoka- ja unirytmit yhdistettynä mässäilyyn toi kivan kestoturvotuksen, ei puhettakaan että tässä laittas mitään muuta kuin peplumia päälle :D kyllä se hikoillaan taas kohta pois...

Kuvasta ei oikein näe, mutta kävin pätkäisemässä tätä tukkaa vähän lyhyemmäksi sekä laittamassa vähän kesäväriä. Tarkoituksena oli värjätä vähän liukuväriä, mutta värinpoiston jälkeen todettiin että tuohan on ihan passeli sävy! Multa ei koskaan ole värjätty koko tukkaa, vain raitoja joskus harvoin ja edellisistäkin on useempi vuosi. Oon ihan tyytyväinen luonnolliseen väriini tummanruskeaan, vaikka tietty olisi jännä kokeilla jotain kokonaan uuttakin! Viime vuosina tuo pehko on kyllä vähän vaalentunut, pitkien aikojen viettämisellä paahtavassa etelän auringossa ei varmaankaan ole mitään tekemistä sen kanssa...

Tuosta näkee vähän latvaväriä! Ei varmaan olisi haitannut vaaleempikaan sävy, mutta luultavasti se vaalenee vielä hieman auringossa. 

Voisin jo vähän etukäteen kysellä, olisiko teillä jotain erityistoiveita postauksiin Turkissa? Vai jatkanko vain tätä päämäärätöntä pölötystä :D jos teillä on jotain toiveita tai kysymyksiä niin kommentoikaa tai laittakaa vaan sähköpostia! 
Ja instagramia tuun varmasti päivittämään sit vähän erilaisillakin kuvilla, eli seuratkaa ihmeessä sitäkin jos kiinnostaa :)

Aiheeseen vielä vähemmän liittyen... Oon ihan hulluna kaikkiin Instagram-"julkkis"koiriin. Jos täällä on muitakin yhtä höppähtäneitä niin tsekatkaa @stuffonscoutshead, @barkleysircharles, @manny_the_frenchie ja @leila_the_bullboxer nyt ainakin!! Mä en kestä!! Jos Mikin elämään kuuluis vielä muutakin kuin nukkumista, tekisin sille oman profiilin. Oispa insta ollut olemassa jo aiemmin :DD

Alanya im coming home!

Yes! Viimeinkin saan tehdä tän postauksen :) Huomaattekin vasemmalla laskurin! Nyt on kaikki varmistunut Alanyaa varten. Tässä on ollut kaikkia virityksiä, verkkoja vesillä ja kaikkea vastaavaa jo pitemmän ajan, mut en tänne kirjoitellut ennen kuin kaikki oli varmaa.

Nyt on siis varattuna lento, 12.4. kuten myös asunto ja töitäkin. Olisin halunnut lennon Oulusta, koska se on kaikin puolin helpompaa, mutta Oulusta on vaan yölentoja. Ei olis muuten haitannut, mut haluan löytää kämpän päivänvalossa. Ketään kuskia, edes ittteeni, en osais sinne yön pimeydessä opastaa :D joten aamusta lennän ensin Helsinkiin, ihme kyllä Kemin ja Helsingin välillä oli kerrankin sopivat yhteydet.

Mut jee! Tää tuli nyt sinällään vähän äkkiä, kohtahan mä jo olen siellä :O kohta on taas se dilemma et niin huippuu lähteä, mutta samaan aikaan hirveä lähteä... taas tulee niin järkyttävä ikävä tänne ja tuntuu olo, että "jätän" porukkaa tänne :D tätä on tosi hankala pukea sanoiksi... Joka tapauksessa, nyt on hyvä fiilis.

Asunto on keskustassa, perus turkkilainen talo mutta kaikki pelit ja vehkeet ja täysin riittävä mulle. Allasta ei ole, mut ehkä mä selviän ;) hoh.


Tähän vielä muutakin asiaa, sillä tänään sain aika hauskan mahdollisuuden. Samalle työnantajalle työskentelevänä sain mahdoolisuuden kokea Jäänmurtaja Sampon risteilyn! Pari kuvaa siitä;

Oli upea kokemus! Tää on taas näitä, että koko elämänsä asuu näiden oman kaupunkinsa matkailuvalttien ym. kupeessa eikä tule koskaan käytyä. Auringonpaiste olis ollut huippu, mutta onneksi ei satanut. Maisemat oli hienot silti ja opastus laivalla oikeen private, kun oltiin ainoat suomalaiset. Kellumaan ei tosiaankaan menty, mut oli hauskaa katsoa ilosta kiljuvia turisteja. Jee :)

Still here

Sorry pienestä blogitauosta! On ollut vähän kaikenlaista kiirettä, ja toisaalta ei paljon kirjoitettavaa. Jos joku teistä on Instagramia seurannut, niin tulihan se passikin sieltä tosiaan :D

Alemmassa kuvassa näkyy yks ihana uusi ostos Vero Modasta, vaalea (keino)nahkatakki <3 en tiedä jyllääkö tässä joku ironia, että kaks vuotta aitoja nahkatakkeja myyneenä ostan keinonahkaa... :D viime kesänä Alanyassa tuli muotiin kaikki farkkutakit ja -paidat sekä tän tyyliset takit, ja viimeistään nyt ne on tulleet rytinällä tännekin. Innolla ootan et pääsee käyttään, menee Turkissakin vielä kauden alussa iltaisin :)

Turkista puheenollen, täälläkin on ollut jonkun verran turkkilaisia turisteja, myös meillä. On ollut hauskaa päästä käyttämään turkkia pitkästä aikaa puheessa, vaikka kieltämättä meinannut mennä änkyttämiseksi pitkän tauon jälkeen :D on tässä koko talven ollut tavoitteena treenata ja opiskella mut varmaan arvaatte miten siinä on käynyt...

Alanyan ja kesän suunnitelmat on hitaasti mutta melko varmasti etenemässä. Asunto on melko varma, työasiat vielä vähän vaiheessa. Yksi paikka piti unohtaa, koska eivät pystyneet maksamaan mulle kuin mun vuokran verran plus komissiot. Komissioiden kanssa en kyllä edes pahemmin välittäisi alkaa pelleilemään, mut vielä vähemmän viitsii alkaa kituuttamaan kuin opiskelija ikään, vuokran lisäksi kun on maksettava vesi+sähkö, kaksi puhelinta, ruoka ja eläminen yleensä. Vaikka olisi miten kiva työ. Onneksi on vielä toinen vaihtoehto eli verkot on vesillä. 

Tuntuu kyllä hullulta että on jo maaliskuu! Helmikuu meni tosi nopeaa, ja ainakin nyt jälkeenpäin ajateltuna koko alkutalvi. Ensi kuussa pitäisi taas lähteä!! Ois kiva löytää jo lennotkin, mutta tuntuu että jatkuvasti on niin paljon kaikkea muutakin. Katsellaan :)

Silmäkontrolli ja passin odottelua

Moro. Tänään kurvasin Ouluun silmäleikkauksen kuukausikontrolliin. Siitä on tosiaan jo kuukausi! Jännäsin vähän, että miten silmät on parantuneet, vaikka itsellä onkin ollut hyvä tunne. Itse asiassa näen nyt paremmin kuin lasien kanssa! :D lasien kanssa en nähnyt sen kirjaintaulun viimeistä riviä, mutta nyt ei ollut ongelmaa. Silmät lisäksi kuvattiin ja tarkistettiin muutenkin kokonaisvaltaisesti. Seuraava kontrolli olisi puolen vuoden päästä eli heinä-elokuussa, mutta oon sillon melko varmasti Turkissa. Ei kuulemma ole niin justiinsa tuon seuraavan kontrollin kanssa, mikäli silmät vain tuntuu hyvältä. Sen näkee sit :) lisäksi sain ajokorttitodistuksen vietäväksi poliisilaitokselle, että kortista poistetaan lasien käyttämistä vaativa osa. Jee!

 Viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa tuulettumaan. Ja lähti vähän lapasesta kun suorastaan innostui.. :D eipähän tarvi käydä taas vähään aikaan, haha.

Alan pikkuhiljaa tottua lasittomaan naamaan :D
 
Suurlähetystö pistää taas parastaan. Mullehan soitettiin sieltä tammikuun lopulla ja laitoin sit seuraavana päivänä, 28.1., sinne sähköpostia että minkälaista asiaa, mua on vähän hankala saada nyt päivisin kiinni. Siihen vastattiin eilen 10.2. (ja jostain syystä turkiksi, vaikka laitoin suomeksi) että passi on valmis ja sen voi hakea. PAITSI ETTÄ passia hakiessa mä maksoin sen postittamisesta vielä erikseen 12 euroa ja virkailija vielä varmisti, että kyllä passi postitetaan tänne pohjoiseen. Mä en enää tiedä itkisinkö vai nauraisinko näille. Saapa nähä saanko tuotakaan murheenkryyniä ikinä kotiin asti. Seuratkaapa instagramia (sivupalkki), laitan siitä ihmeestä HETI kuvan kun sen saan :D

Nightlife

Moi! Täällä väsynyt yövuorolainen. Onpa muuten vaikea tottua ihan täysin erilaiseen rytmiin! Oon tehnyt pisimmillään vuoroja noin kello 3 asti yöllä, ja jopa 13-tuntiset työpäivät Turkissa ilman mitään lisiä ja lounastaukojakin on täysin omaa luokkaansa yövuoroihin verrattuna :D Oon huono nukkumaan päivällä! Vaikka eipä ole kyllä nyt ollut unensaannin kanssa ongelmaa :D ainoa vain, että herään sitten päivällä saamatta enää unta, vaikka olisi hyvä vielä pari tuntia saada. Työ itsessään ei ole raskasta vaan ihan mukavaa hommaa kunhan saan omat rutiinit luotua. Tuntuu vain etten saa tarpeeksi levättyä vapaapäivinä, joita on aika vähän vuorojen määrään verrattuna... toisaalta tää "kausi" ei kauaa kestä ja toivonmukaan näkyy tilissä :D

Vitsi etten totu tähän lasittomaan naamaan, en näemmä totu nyt yhtään mihinkään :D parin viikon päästä on Oulussa leikkauksen kuukausikontrolli! Jännittää vähän. En osaa arvioida, ollaanko päästy "nollanäköön" vai onko jäänyt vähän miinusta tai hajataittoa. Toivottavasti tulos on mahdollisimman hyvä! Silmät on tuntuneet ihan hyvältä, välillä menee pitempi aika ilman tippoja ja välillä, usein työvuoron tai nukkumisen jälkeen tippoja pitää laittaa useampi.

En muista kerroinko Helsinki-postauksessa, mutta sillä reissulla hain tosiaan sitä Turkin passia. Parisen viikkoa menee kuulemma, saapa nähdä. Lähetystöstä yritettiin soittaa mulle toissa aamuna, mikä on aika epäilyttävää. Tuli heti mieleen, että MITÄ NYT, ne ei turhasta soittele. Tietty olin nukkumassa yövuoron jälkeen, laiton sit s-postia et mut tavoittaa paremmin iltapäivästä ja parhaiten sähköpostilla. Ei ole kuulunut mitään, joten otappa sitten selvää. Ehkä ne ilmoittaa, että passi on valmis, mutta jos kansalaisuuden saamisestakin ilmoitetaan nuivalla sähköpostilla, niin eiköhän tuokin hoituisi samalla tyylillä.

Vitsi haluaisin pitkästä aikaa juhlimaan! Viimeksi olin just joulun jälkeen. Haluisin vaan tanssimaan ja höpöttään jonkun kaverin kans <3 nää nykyiset vuorot vähän vaikeuttaa tätä sosiaalista elämää, mutta toisaalta hei, rytmihän pysyisi samana! :D pitää tutkia uutta vuorolistaa ja tsekkailla joku sopiva päivä. 

Vähän hajotti neljäs yövuoro jo, haha :D niin makeita lakkeja myynnissä etten kestä!

Nojoo mut nyt näillä mennään eli päivitystahti vähän hiipuu mutta tuskin haittaa ketään, eihän mulla ole paljoa kirjoitettavaakaan :D mut kesä ja Alanya lähenee kiitävää vauhtia!

Matkamessut ja piristäviä ystäviä

Moro, ollaan kotiuduttu Helsingin reissulta. Oli ihanan piristävä pikku irtiotto ja näki ihania ystäviä ja sukulaisia <3 oli vähän minuuttiaikataulu ja kiirettä, mutta ystäville on aina aikaa. Maaliskuussa uudestaan!

Silmät kesti reissausta yllättävän hyvin. Lentokoneessa ja bussissa tuntui tosin välillä, että ne muurautuu umpeen siitä kuivuudesta, kun ilmanvaihto huutaa ja hankalampi laittaa tippoja. Myös hotellin ilmastointi oli aika kova, eikä sitä saanut kokonaan kiinni. Aamuisin sai läträtä kaksin käsin tipoilla. Mutta yllättävän hyvin meni, ja välillä silmät kesti useamman tunnin ilman tippoja ja kuivuuden tunnetta :)
En ottanut hirveästi kuvia, mutta tässä muutama:

Matkaoppaat luonnollisesti auttaa matkakuumeeseen...

 Mun tulevasta työpaikasta ;)

Äidillä oli toinen kuva tuosta Aurinkomatkojen pallosta, jonka sivusta näkyi pelkkä miehen takapuoli. Varsinainen tilannekuva :D

Teki ihan hyvää itsetunnolle olla "kylillä" ilman meikkiä, tosin oli se vähän inhottavaakin ehkä. En totu lasittomaan naamaani millään! Näytän ihan erilaiselta ja olo on jotenkin... paljas? Olo on vähän sama kuin sellaisella, joka saa ekaa kertaa lasit. Että näyttää tyhmältä, rumalta, ei totu millään, ei sovi yhtään. Ihan hullua! :D mutta eiköhän siihen totu.

Huomenna onkin viimeinen virallinen löysäilypäivä, ja tiistaina on koulutuspäivä uuteen työhön. Jännittää! Aina pelottavaa aloittaa uusi työ.
Oon myöskin katsellut jo huhtikuulle lentoja, tosin mun pitäisi perehtyä siihen ihan kunnolla. Toi pikainen vilkaisu saa vaan hermot kiristymään, kun ei heti löydy hyviä. Haluan saada tuohon sivuun laskurin, montako päivää enää, hahaa :D huhtikuun puolessa välissä olisi tarkoitus lähteä, päivällä ei niinkään väliä. En välittäisi yölennoista, joten toivottavasti löytyisi muuta.

Silmien laserleikkaus!

Moi! Nyt on kaksi päivää silmäleikkauksesta ja voisin kertoo siitä vähän pitemmästi :) ihan ekaksi, leikkaus oli inhottavampi mitä ajattelin, mutta hitto mikä fiilis nähdä ilman laseja!  Oon nähnyt näin hyvin ilman laseja joskus eskari-ikäisenä, eli en ees muista siitä paljoa. Aamulla ensimmäisenä etsin laseja, oon ottamassa niitä muka välillä pois ja peilin ohi mennessä ihmettelen, että who is this girl :D mutta mäpäs kerron leikkauspäivästä vähän yksityiskohtaisemmin.

Näytän ufolta :D noita suojalaseja piti käyttää leikkauksen jälkeen sekä viikon ajan öisin, ettei unissaan hankaa silmiä. Nuo ei paina tai tunnu miltään, mutta vähän häiritsee unta kuitenkin.

Maanantaiaamuna olin aika hermostunut ja nukuin huonosti. Kuitenkin yleisolo alkoi muuttua enemmän innokkaammaksi. Kohta saan lasit pois! Lähdettiin ajamaan Ouluun ennen puoltapäivää, ja käytiin herkuttelemassa Amarillon burgereilla. Oli tosi hyvää, mutta ruokailun loppuvaiheessa mulle iski paniikki ja jäi vähän syömättä. Parin kaupan jälkeen  mentiinkin jo Terveystalolle ja mä en meinannut pysyä enää pöksyissäni. Tärisin ja naputtelin kaikkea ja odotin vain saavani rauhoittavia. Jännitti enemmän kuin mikään lääkärikäynti aiemmin.

Nam. Vähän jäi jäljelle.

Sitten hoitaja pyysi mut juttusille. Kertasi vain leikkauksen kulkua ja jälkihoito-ohjeita ja jutteli muutenkin mukavia. Hän antoi myös laskun mukaan. Olinkin vähän pelännyt että pitääkö se maksaa paikan päällä, mun Visan päivittäiset maksurajat olis vähän saattaneet paukkua :D sitten sainkin rauhoittavan lääkkeen ja leikkaava lääkäri tuli myös tervehtimään. Lääkäri tarkisti silmät vielä viimeisen kerran, kertasi tarkat ohjeet leikkaukseen ja laittoi silmiin ekan erän puuduttavia silmätippoja. Seuraavaksi menin vielä aulaan panikoimaan lisää ja odottamaan lääkkeen vaikutusta.

Ei muuten auttanut rauhoittava sitten yhtään, oli ihan pilipalia ja hölynpölyä. Samainen hoitaja pyysi mut leikkaushuoneeseen, jossa laitoin omat silmälasit viimeistä kertaa sivuun, sain hiusten suojaksi myssyn, silmäluomet puhdistettiin ja kävin maate pöydälle.
Sit alkoikin mennä vähän huonommin :D olin psyykannut itseni siihen, että itse toimenpide saattaa tuntua inhottavalta. En ollut yhtään ajatellut, että esivalmistelut on se, jotka käy kipeää. Lisää tippoja, ripsiteipit ja luomenlevittimet ja mä panikoin, itkin ja puhisin. Olisin ihan oikeasti tarvinnut kunnollisia rauhoittavia lääkkeitä. Kaikista kivuliain osa oli tipat ja luomenlevittimet, mun herkät silmät tykkäsi niistä ihan hirveesti. Lääkäri sanoi, ettei koko leikkausta voida tehdä, jos mä en rauhoitu ja pysty olemaan paikoillaan. Silloin mun oli vaan terästäydyttävä.

Kun pystyin viimein olemaan liikkumatta ja hengittämättä, laserlaite siirtyi mun silmän yläpuolelle. Se oli kuin jostain scifi-elokuvasta. Piti pitää katse vihreässä pisteessä, naisääni laitteessa sanoi suction on ja pieni imu käynnistyi. Se ei tuntunut ikävältä. Tämä laserointivaihte kesti n. 30 sekuntia, jonka jälkeen laserlaite siirtyi ja tilalle tuli mikroskooppi. Lääkäri alkoi nyt operoimaan läppää. Sekään ei oikeastaan sattunut, tunsin että jotain tehdään mutta ei se kipeää käynyt. Tuntui, kuin olisin katsellut kaikkea vedenpinnan alapuolelta. Näkö ei pimentynyt missään vaiheessa, sumeni vain. 
Lääkärin operointi kesti muutaman minuutin, jonka jälkeen silmä huuhdeltiin ja siihen laitettiin tippoja.

Siinä olikin sitten vasta ensimmäinen silmä :D kaikki ylläolevat vaiheet toistettiin toiseen silmään, mutta meinasin taas lähteä lentoon viimeistään luomenlevittimien kohdalla. Lääkäri sanoi rauhallisesti, että vasemmalta silmältä loppuu kohta aika, että leikkaus olisi nyt saatava suoritettua. Jotenkin sain itseni koottua, ja myös vasen silmä saatiin operoitua. Lääkäri oli mukava, vaikka äänestä kuulinkin, että olin hankala potilas :D ikävintä olisi ollut, mikäli vain toinen silmä olisi saatu operoitua! Silloin oltaisiinkin oltu ongelmissa.

Mutta niin mä vain selvisin. Hävettää kyllä se hermoilu ja itkeminen, mutta kuten hoitaja sanoi, ihmiset on erilaisia ja eri asiat käy kipeää eri ihmisille. Hän ihmetteli vain, miten olin saanut tatuoinnit otettua - please, näitä ei voi edes verrata :D Ja kuten sanottua, mulla tuskin on koko kipukynnystä olemassakaan. Itse leikkaus ja laserointi ei sattunut, lähinnä esivalmistelut tuottivat mulle mieliharmia.
Kun pääsin ylös pöydältä (hieman tärräsi polvet), hoitaja jutteli vielä mukavia ja sain päähäni yllä näkyvät kärpäslasit sekä kipulääkkeen. Lasit päässäni kävin äidin kanssa kaakaolla ja kahvilla aulassa. Noin 20 minuutin jälkeen lääkäri tarkasti vielä silmät ja päästi kotiin.
Matkalla Kemiin torkuin hieman, koska kipulääke väsytti. Paras lääke leikkauksen jälkeen oli muutenkin silmien kevyesti kiinnipitäminen.

Näkö oli sumea, mutta pikku hiljaa illalla se alkoi tarkentua. Pystyin katsomaan telkkarista Salkkarit ja Huippumalli haussa, koska parhaiten näin ns. puoleen väliin, tosi lähelle ja kauas oli vähän sumeaa.  

Pöö! Ripset on juntassa kaikista tipoista :D

Seuraavana päivänä näkö oli jo huomattavasti parempi. Oon vieläkin ihmeissäni, että onko mun näkö oikeasti parannettu? Toipuminen on ollut suhteellisen helppoa, leikkausiltana sekä seuraavana päivänä oli silmissä pientä roskantunnetta, kuin olisi vaikkapa ripsi silmässä, sekä pientä kirvelyä ja vetistelyä. Mutta huomattamasti vähemmän, mitä olin ajatellut! Molemmissa silmissä on tosi pieni verenpurkauman näköinen kohta, mutta lienee normaalia. Lisäksi vasemman silmän ylänurkassa näkyy pieni "heijastus" tms. päätä heilauttaessa, ihan kuin näkö ei "ehtisi" mukaan. Se saattaa kyllä olla leikkaushaavakin. En huolestu siitäkään vielä, koska toipuminen on niin alussa :)
Leikkausta seuraavasta päivästä alkaen antibioottitippoja on käytettävä kolmesti päivässä kahden viikon ajan sekä kosteuttavia tippoja niin paljon kuin on tarvis, kuitenkin vähintään 4-6 kertaa päivässä. Tiistaina käytin niitä noin 15 kertaa, joten silmien kuivuus on ollut aika huomattavaa.Antibiootti kuivattaa niitä lisää, joten sen jälkeen on laitettava useamman kerran. Kuivan tunne ei ole kuitenkaan epämiellyttävä. Oon siihen varmaan jo tottunut, kun silmät on olleet aina kuivat.

Uskolliset toverini, hopefully you are history!
 
Jännityksellä ja ehkä pienellä pelolla katselen tulevaa. Toivottavasti toipuminen sujuu hyvin jatkossakin ilman tulehduksia. Helmikuussa on kuukausikontrolli, jossa tarkistetaan silmien kunto ja että mihin tulokseen on päästy! Tietysti toivon "nollanäköä". Joka tapauksessa uusintaleikkaus on maksuton tai halvempi ajankohdasta riippuen, mikäli toivottuun tulokseen ei päästy. Toivon mukaan sitä ei tarvita.

Tämä viikko pitää painella meikittä, välttää liikkumista hikeen asti (ikävä jo zumbaa!!) sekä olla koskematta silmiin. Hankalaa, koska oon yks silmien hinkkaaja. Viime yönä heräsin siihen, että suojalasit oli otsalla ja sormi oli MENOSSA silmään, onneksi heräsin :D Pitää vaan yrittää pysyä ruodussa.
Perjantaina lähdetään Helsinkiin, jossa suuntana Matkamessut, Turkin passin hakeminen ja kavereiden ja sukulaisten näkeminen! Messuista postausta sit myöhemmin :)